Minilex - Lakipuhelin

Vastuun kohdentuminen ympäristörikoksissa

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Vastuun kohdentuminen ympäristörikoksissa lankeaa sille taholle, jolla on ollut velvollisuus huolehtia tarpeellisista toimista. Ympäristörikoksista voidaan tuomita se, jonka velvollisuus olisi ehkäistä rikoksen syntyminen. Esimerkiksi asema tai tehtävät voivat luoda tällaisen vastuun, jolloin ympäristörikoksen vastuu voidaan kohdentaa näihin tahoihin. Myös henkilön toimivaltuuksien laajuus ja laatu vaikuttavat syyllisyyden arviointiin. Lisäksi henkilön toimia tarkastellaan siinä valossa, mikä on hänen osuutensa tekoon kokonaisuudessaan.

Perustuslaki tukee kantaa, jonka nojalla voidaan harkinnassa perustellusti korostaa ympäristönäkökulmaa ja jokaiselle kuuluvan vastuun merkitystä. Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikkien vastuulle, sekä julkiselle vallalle että yksityis- ja oikeushenkilöille. Ympäristörikoksissa vastuun kohdentamisen lähtökohtana on usein juuri perustuslaissa tarkoitettu vastuun korostamisen idea. 

Ympäristörikoksen perimmäisen syyn takana voi tyypillisesti olla organisaatiotasolla tapahtunut johdon piiriin kuuluva toimenpiteen laiminlyönti. Vaikka ympäristörikoksen aiheuttaminen voitaisiin lukea työntekijän tai organisaation johdon syyksi, voi se olla helposti kohtuutonta. Liian kohdistettu tuomio ei välttämättä ilmennä yleispreventiivistä vaikutusta, joka on usein ympäristörikoksissa keskeinen tavoite. Vastuuta ei voi myöskään kohdentaa, jos henkilö ei olisi edes voinut toimia tilanteessa toisella tavalla. 

Vastuun kohdentumisessa on kyse muun muassa selonottovelvollisuuden arvioinnista. Toiminnassa vaadittavaa huolellisuutta ja toimijalle asetettavaa selonottovelvollisuutta arvioitaessa tukeudutaan aineellisen ympäristölainsäädännön normeihin. Kunkin tapauksen toiminnan yleiset vaatimukset selvitetään.

Ympäristörikosten vastuu kohdentuu harvoin tiettyyn henkilöön ja toimenpiteeseen, tyypillisempää on yhteisömuotoinen vastuu, joka on seurausta eri tekijöistä ja toimintakokonaisuuksista. Rikoslain mukaan rangaistusvastuu kohdistuu siihen, jonka velvollisuuksien vastaiseksi teko tai laiminlyönti on katsottava, kun harkinnassa otetaan huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutoinkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntymisessä ja jatkumisessa.

Ainoastaan muodollisen aseman, nimikkeen tai toimenkuvan perusteella ei välttämättä voida asettaa rikosoikeudellista vastuuta, mikäli henkilöllä ei ole ollut tosiasiallisia toimivaltuuksia huolehtia tiettyjen toimenpiteiden asianmukaisesta suorittamisesta.

Vaaran estäminen

Velvollisuus estää vaara on perinteisesti voinut perustua tekijän virkaan, toimeen tai asemaan sekä tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan. Jotta rangaistusvastuu syntyisi, tulee tekijän jonkin erityisen seikan tai aseman perusteella olla sellaisessa asemassa, jonka vuoksi aiheutetun vahingon estämättä jättämistä pidetään yhtä moitittavana kuin seurauksen aktiivista aiheuttamista. Rangaistusvastuu ei näin ollen nojaudu ainoastaan siihen, että olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ei tietyssä tilanteessa ole noudatettu. Rangaistusvastuun edellytyksenä on joko tietoinen tuottamus tai tiedoton tuottamus. Syyksiluettavuuden ytimessä on linkitettävyys tietoon. Tietoisessa tuottamuksessa tieto harjoitetun toiminnan riskeistä ja lain mukaisista edellytyksistä kyseiselle toiminnalle on ollut saatavissa. Tiedottomassa tuottamuksessa tekijän olisi pitänyt hankkia kyseistä tietoa. 

Ympäristöriskeihin kohdistuu siis selonottovelvollisuus. Vastuu voikin kohdistua jo sillä perusteella, että ympäristölainsäädäntöön sisältyvien säännösten nojalla toimija on ollut velvollinen ottamaan selvää toimintaansa koskevista vaatimuksista. Selonottovelvollisuus voi tulla ilmi esimerkiksi ympäristölainsäädännöstä. Puuttuvaan tietoisuuteen ei ole mahdollista vedota ympäristörikosoikeudessa ainakaan niin, että se menestyisi oikeudessa, vaan asioista olisi pitänyt ottaa tällöin selvää. Valvonta- ja suojeluvastuussa olevilta tahoilta vaaditaan yhä huolellisempaa toimintatapaa. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, mitä asemassa toimijalta olisi voinut kohtuudella edellyttää. 

Rikosvastuun kohdentaminen

Vastuu voidaan kohdentaa päällikköön tai muuhun toiminnasta vastaavaan henkilöön, kun hänellä oli tosiasiallinen vaikutusmahdollisuus muuttaa toimintamenetelmiä ja tämä mahdollisuus oli laiminlyöty. Ympäristörikoksissa vastuu voidaan tyypillisesti kohdentaa myös oikeushenkilöön tuomitsemalla yhteisösakkoon. Rikoslain mukaan oikeushenkilö voidaan tuomita yhteisösakkoon, jos sen lakimääräiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos oikeushenkilön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Lain esitöiden mukaan (HE 95/1993) henkilön päätösvallan tulee olla luonteeltaan laaja ja itsenäinen, jotta häntä voidaan pitää lainkohdassa tarkoitettuna muuhun johtoon kuuluvana henkilönä. Tästä voidaan mainita, että osastopäällikön esimiehiä ei yleensä pidetä muuhun johtoon kuuluvina. 

Työntekijän aseman lisäksi merkitystä on mahdollisuuksilla ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. On huomionarvoista, että rikoksentekijän päätösvallan tulee olla merkittävä, jotta hänet luettaisiin oikeushenkilön johtoon. Kyseessä tulee olla itsenäinen ja merkittävä päätösvalta, jotta vastuu voitaisiin rikoslain mukaan kohdistaa henkilöön. Henkilöllä ei täten ole välttämättä vastuuta, vaikka tiettyjen toimien kokonaisvalvonta kuuluisi hänelle, jos se on ollut osana esimerkiksi jonkun yhtiön päätösvaltaa. 

Vastuun kohdistaminen oikeushenkilöön on nähty asianmukaiseksi silloin, kun yksilölliset seuraamukset ovat ilmeisessä epäsuhteessa yhteisötoiminnassa tehtyjen rikosten kanssa. Oikeushenkilöllä on velvollisuus varmistaa harjoittamansa toiminnan lainmukaisuus. Oikeushenkilön johdon ei tarvitse olla osana rikoksen tekemisessä. Myöskään oikeushenkilön toiminnan ei tarvitse olla suoraan lainvastaista, vaan pelkkä mahdollisuus rikoksen tekemiseen riittänee. Oikeushenkilöön voidaan kohdistaa vastuu, kun esimerkiksi epäasiallista ohjausta tai valvontaa on ilmennyt.

Vinkit

  • Vastuun kohdentumisessa arvioidaan selonottovelvollisuutta esimerkiksi ympäristölainsäädännön avulla.
  • Yhteismuotoinen vastuu on tyypillistä ympäristörikoksissa.  
  • Vastuu edellyttää tietoista tai tiedotonta tuottamusta. 

Varoitukset

  • Kun henkilöllä on ollut tosiasialliset toimivaltuudet huolehtia toimenpiteistä, on vastuun kohdentuminen todennäköistä. 
  • Vastuusta ei vapaudu sillä perusteella, että oli tiedoton, jos henkilöllä oli velvollisuus ottaa asioista selvää.

 

- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 


 

Selaa lakitietoa