Minilex - Lakipuhelin

Vakuutussopimuksen voimassaolo ja tulkinta - KKO:2014:9


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • vakuutussopimus
    Vakuutussopimuksen tulkinta
    Kolmannen henkilön oikeus vahinkovakuutuksessa

Tapaus KKO 2014:9 käsittelee autoliikekaskovakuutuksen voimassaoloa. Kysymys oli siitä, oliko sellaisella taholla, joka ei ole ottanut vakuutusta mutta jonka hyväksi vakuutus myös oli ollut voimassa, oikeus saada vakuutuskorvaus.

 

Tapauksessa maahantuojayritys oli tuonut maahan henkilöautoja, jotka se oli myynyt jälleenmyyjäyritykselle omistuksenpidätysehdoin. Maahantuojayritys oli siis virallisesti autojen omistaja. Yhtiöiden välisen sopimuksen mukaan jälleenmyyjällä oli velvollisuus vakuuttaa autot. Autoja oli säilytetty jälleenmyyjän vuokraamalla alueella Turun sataman vapaavarastossa. Autot olivat vahingoittuneet, kun viemärivesi oli tulvinut autojen säilytyspaikalle. Vahingon tapahtuessa jälleenmyyjäyrityksellä oli autoliikekaskovakuutus. Vakuutussopimuksen ehtojen mukaan vakuutus on voimassa, kun vakuutuksen kohde on "säilytettävänä tai siirrettävänä ilmoitetussa vakuutuspaikassa". Jälleenmyyjäyritys ei ollut ilmoittanut sataman vapaavarastoa vakuutuspaikaksi. Sekä maahantuoja että jälleenmyyjä olivat vaatineet kanteella vakuutuskorvausta vakuutuksenantajalta.

 

Käräjäoikeus oli katsonut, ettei jälleenmyyjäyrityksellä ollut oikeutta vakuutuskorvaukseen, sillä se ei ollut ilmoittanut satama-aluetta vakuutusehtojen mukaiseksi vakuutuspaikaksi. Maahantuojayrityksen osalta käräjäoikeus oli todennut, että sillä oli oikeus vakuutuskorvaukseen, koska autoliikekaskovakuutus oli ollut voimassa myös maahantuojayrityksen hyväksi ja koska maahantuojayritys ei voinut tietää siitä, että satama-aluetta ei ollut merkitty vakuutuspaikaksi. Käräjäoikeuden mukaan vakuutuksenantajalla ei ollut vakuutussopimuslain nojalla ollut oikeutta vedota jälleenmyyjäyrityksen tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin. Hovioikeus ei ollut muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

 

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko maahantuojalla autojen omistajana oikeus saada vakuutuskorvaus autojen vaurioitumisesta johtuneesta vahingosta kyseisen autoliikekaskovakuutuksen perusteella. Asiaa ratkaistessaan korkein oikeus arvioi sekä maahantuojayrityksen asemaa vakuutettuna että autojen kuulumista vakuutuksen piiriin.

 

Korkein oikeus katsoi, että maahantuojayrityksellä ei ollut oikeutta vakuutuskorvaukseen. Se perusteli ratkaisuaan sillä, että autot eivät olleet olleet vahingon sattuessa vakuutussopimuksen mukaisessa vakuutuspaikassa. Korkeimman oikeuden mukaan huomioitavaa oli myös se, että maahantuojayritys on sidottu vakuutussopimuksen ehtoihin eikä jälleenmyyjäyrityksen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti tarkoita sitä, että maahantuojayrityksen oikeus vakuutuskorvaukseen voisi laajentua koskemaan omaisuutta, jota vakuutus ei kata.

 

Korkeimman oikeuden äänestäessä ratkaisustaan yksi tuomareista oli eri mieltä enemmistön kanssa. Hän päätyi samaan lopputulokseen kuin enemmistö, mutta hänen mukaansa satama-aluetta voitiin pitää vahinkoriskin kannalta niin epätyypillisenä varastointipaikkana, että ei voitu pitää uskottavana, että vakuutus olisi ollut voimassa satama-alueella pelkästään jälleenmyyjäyrityksen yksipuolisen ilmoituksen perusteella.

 

Vakuutuksenantajan näkökulmasta korkeimman oikeuden ratkaisu on kohtuullinen. Sen kannalta ei olisi loogista, että se joutuisi vastaamaan sellaisellekin omaisuudelle aiheutuneista vahingoista, joita vakuutus ei kata. Maahantuojayrityksen näkökulmasta asia on puolestaan vähän hankalampi, koska se on jälleenmyyjäyrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella luottanut siihen, että autot ovat vakuutuksen piirissä. Jälleenmyyjäyritys ei kuitenkaan ole antanut maahantuojayritykselle asianmukaisia tietoja, minkä seurauksena se on menettänyt oikeutensa hakea vakuutuskorvausta vakuutusyhtiöltä.

 

Selaa lakitietoa