» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse vakuutusehdon tulkinnasta ja sovittelusta rikoksen yhteydessä aiheutetun vahingon korvaamiseen liittyen. Tapauksessa A löi tahallaan C:tä nyrkillä kasvoihin, ja C kaatui iskun voimasta lyöden päänsä katuun. C:lle aiheutui vakavia vammoja. Rikosoikeudenkäynnissä katsottiin, etteivät vammat olleet varsin todennäköisiä seurauksia A:n teosta, eikä tekoa luettu A:lle syyksi tahallisena. A tuomittiin lievästä pahoinpitelystä ja ruumiinvamman tuottamuksesta. Lisäksi A velvoitettiin maksamaan C:lle huomattavia vahingonkorvauksia, jotka kaikki soviteltiin puoleen vahinkojen määristä. A:n kotivakuutukseen sisältyi vastuuvakuutus, jonka rajoitusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut tappelun, pahoinpitelyn tai muun rikoksen yhteydessä. A vaati rikosoikeudenkäynnin jälkeen vakuutusyhtiötä korvaamaan hänen maksettavikseen tuomitut vahingonkorvaukset korkoineen vedoten siihen, että kyseiset tapahtumat olivat syntyneet ennalta-arvaamattomasti ja seuraukset olivat poikkeukselliset lievän pahoinpitelyn seurauksiksi. Vakuutusyhtiö kieltäytyä korvaamasta A:n aiheuttamia vahinkoja.
Käräjäoikeus velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan vastuuvakuutuksen perusteella A:n maksettaviksi tuomitut vahingonkorvaukset. Käräjäoikeus totesi, että vastuuvakuutuksen rajoitusehdon soveltaminen siten, ettei A:lla olisi oikeutta korvauksiin, johtaisi A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämän vuoksi rajoitusehtoa ei tullut tapauksessa soveltaa. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ratkaisun ja vapautti vakuutusyhtiön korvausvastuusta. Hovioikeus totesi, ettei A voinut saada vakuutusturvaa rikollisen teon yhteydessä toiselle aiheutetulle vahingolle, eikä rajoitusehdon soveltaminen johtanut tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden ratkaisun lopputulosta. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että A oli syyllistynyt ruumiinvamman tuottamukseen ja lievään pahoinpitelyyn. Ruumiinvamman tuottamus liittyi tapahtumasarjaan, jonka alkuunpanija A itse oli ollut. Vakuutussopimuksen rajoitusehdossa käytettiin sanontaa "rikoksen yhteydessä", joka viittaa siihen, että huomioon voidaan ottaa vahinkoon johtaneet tapahtumat kokonaisuudessaan. Tapauksessa vahinko liittyi läheisesti pahoinpitelytyyppiseen rikokseen, joten voitiin pitää selvänä, että vahinkotapahtuma oli ehdossa tarkoitettu ja vakuutusyhtiöllä oli lähtökohtaisesti oikeus kieltäytyä korvauksesta.
Korkein oikeus totesi myös, että vakuutussopimukseen sisältyvät, vakuutuksenantajan vastuuta rajoittavat ehdot kuuluvat myös sovittelumahdollisuuden piiriin. Tästä huolimatta rikokseen liittyvän korvausvastuun sisällyttäminen vakuutusturvaan laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä oli selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu.
Korkeimman oikeuden ratkaisu ei kuitenkaan syntynyt täysin yksimielisesti. Enemmistön kanssa eri mieltä ollut jäsen olisi jättänyt asian käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen varaan. Hänen mielestään A ei ollut aiheuttanut vahinkotapahtumaa tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. A ei ollut C:tä lyödessään ottanut tietoisesti riskiä C:lle aiheutuneen vamman vaikeudesta, ja rajoitusehto johti kyseisessä poikkeuksellisessa yksittäistapauksessa kohtuuttomuuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa