Minilex - Lakipuhelin

Tapaturmakorvaus - KKO:2013:99


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • Tapaturmakorvaus

Tapauksessa A:n vasen käsi oli työtapaturmassa joutunut sirkkeliin. Tapaturman johdosta A oli saanut vammoja vasemman kätensä sormiin muun muassa siten, että nimetön sormi oli jouduttu amputoimaan. A:lle oli näiden vammojen jälkitilana kehittynyt lisäksi CRPS II-tyyppinen neuropaattinen kipu-oireisto. A oli tämän jälkeen uudelleenkoulutettu pintakäsittelijäksi ja hän oli valmistumisensa jälkeen vuoden 2005 keväästä alkaen toiminut maalarintöissä. A:lle oli maalarinammatissaan jäänyt ansion alenemaa verrattuna hänen ansioihinsa ennen työtapaturmaa. Ansiotason alentuma oli korvattu A:lle myönnetyllä tapaturmaeläkkeellä. Tapaturmista johtuvien vammojen aiheuttaman neuropaatisen kivun vuoksi A oli työssä ollessaan joutunut käyttämään särkylääkkeitä. A oli tullut raskaaksi lasketun ajan ollessa 17.11.2010. Liuotinainealtistuksen vuoksi maalarin työtä ei pidetty A:lle raskauden aikana sopivana, mutta muuta vastaavaa työtä hänen oli sinänsä katsottu pystyvän tekemään. A ei kuitenkaan pystynyt tekemään muuta vastaavaa työtä, koska raskauden vuoksi A ei voinut käyttää käden kiputilan edellyttämää särkylääkitystä. A oli siis täysin kyvytön työskentelemään maalarinammatissaan ja myös muussa vastaavassa työssä. Tämän vuoksi A vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan tapaturmaeläkkeen täysimääräisenä hänen raskautensa aikana.

Vakuutusyhtiö katsoi, ettei A:n työkyvyttömyys johdu vuonna 1997 sattuneesta työtapaturmasta, vaan enemmänkin hänen raskaudestaan. Vakuutusyhtiö ei näin ollen myöntänyt A:lle tapaturmaeläkettä 100 työkyvyn alentuman mukaan, vaan hänelle maksettiin hänen raskautensa ajalta tapaturmaeläkettä edelleen 20 prosentin työkyvyn alentuman mukaan. Myös tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus tekivät päätöksen, jossa A:lle maksetaan tapaturmaeläkettä 20 prosentin työkyvyn alentuman mukaan.

Korkein oikeus katsoi, että esitettyjen lääketieteellisten lausuntojen perusteella on selvitetty, että A on työtapaturmasta johtuneiden vasemman käden sormien vammojen ja neuropaattisen kiputilan johdosta joutunut työssä ollessaan käyttämään jatkuvaa särkylääkitystä. A ei kuitenkaan ole raskauden aikana voinut käyttää kipulääkitystä, jota hänen työkykynsä ylläpitäminen olisi edellyttänyt. A:ta hoitaneet lääkärit ovat pitäneet A:ta täysin kykenemättömänä tekemään tavallista työtä hänen raskautensa aikana.

Tapaturmavakuutusjärjestelmässä työntekijän jäljellä olevaa työkykyä arvioitaessa otetaan huomioon sekä hänen varsinainen työnsä että myös se työ, jonka suorittamista häneltä voidaan kohtuudella vaatia. Arviointiin vaikuttavat sellaiset tekijät kuin työntekijän koulutus ja aikaisempi työkokemus sekä muut näihin verrattavat seikat. Korvausvastuun perusteena olevan syy-yhteyden arvioinnissa sovelletaan yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita, kuten vahingon ennakoitavuutta korvausvelvollisen kannalta. Korkein oikeus katsoi, ettei raskautta voida pitää ennalta arvaamattomana tapahtumana vaan se kuuluu elämän normaaliin kulkuun. Näin ollen myöskään särkylääkkeiden käytön estymistä ei voida pitää ennalta arvaamattomana seikkana. A:n raskaus ei siis rajoita vakuutusyhtiön korvausvastuuta A:n raskauden aikana. Näin ollen A:lla on oikeus työkyvyn alentumasta aiheutuvaan tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen.

 

Selaa lakitietoa