» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli joutunut liikenneonnettomuuteen 12.9.2004. Vakuutusyhtiö oli auto- ja kotivakuutusten perusteella suorittanut hänelle korvausta esinevahingosta ja esittänyt takautumisoikeutensa perusteella tienpitäjälle tätä koskevan korvausvaatimuksen vuonna 2005. Vakuutusyhtiö oli lisäksi vuodesta 2004 lähtien maksanut A:lle liikennevakuutuksen perusteella korvauksia henkilövahingoista, joiden osalta se samoin takautumisoikeutensa nojalla vaati korvausta tienpitäjältä 22.9.2009 vireille tulleella kanteella. Kysymys siitä, mistä ajankohdasta liikennevakuutuksesta johtuvan, takautumisoikeuteen perustuvan saamisen vanhentumisaika oli laskettava, ja oliko vanhentumisaika myös henkilövahingoista suoritettujen korvausten osalta keskeytynyt esinevahinkoja koskeneen korvausvaatimuksen esittämisellä.
Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A:n ajaessa tiellä se ei ollut ollut liikennettä tyydyttävässä kunnossa ja että ELY-keskus oli tuottamuksellisesti aiheuttanut A:n vahingon. Näillä ja muilla tuomiossaan mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus velvoitti ELY-keskuksen suorittamaan vakuutusyhtiölle sen auto- ja kotivakuutusten perusteella maksaman määrän 14 657,50 euroa korkoineen mutta hylkäsi vakuutusyhtiön vaatimukset henkilövahinkojen korvaamisesta.
Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati, että ELY-keskus velvoitetaan suorittamaan yhtiölle vaadittu korvaus myös henkilövahingoista. ELY-keskus valitti hovioikeuteen vaatien kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Hovioikeus toimittuaan pääkäsittelyn katsoi, ettei käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ollut aihetta.
Vanhentumislain nojalla vakuutusyhtiön vaatiman korvauksen vanhentumisaika on alkanut kulua siitä, kun A tai häneltä oikeutensa johtanut vakuutusyhtiö on saanut tietää tai sen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Korkein oikeus toteaa, että vakuutusyhtiö on jo vuonna 2005 esittänyt ELY-keskukselle A:n esinevahinkoon perustuvan korvausvaatimuksen. Vakuutusyhtiö on näin ollen jo vuonna 2005 katsonut tienpitäjän olevan vastuussa liikennevahingosta ja siten myös A:n siinä kärsimistä vahingoista. Korkein oikeus toteaa, että vanhentumislain mukainen korvausvelan vanhentumisen katkaiseminen on tehtävissä vapaamuotoisesti ilmoittamalla velalliselle korvausvastuun perustava seikka, aiheutettu vahinko ja korvauksen arvioitu määrä. Vakuutusyhtiöllä on erityistä asiantuntemusta arvioida paitsi takautumisoikeutensa syntymistä myös sen vanhentumisen estävältä katkaisutoimelta edellytettäviä takautumissaamisensa yksilöintivaatimuksia. Vakuutusyhtiöllä on jo aikaisemmin kuin kolme vuotta ennen kanteensa vireille panoa ollut tai ainakin sillä olisi pitänyt olla riittävät tiedot myös A:n henkilövahinkoihin perustuvasta takautumisoikeudestaan. Sillä seikalla, että takautumisvaatimuksen määrä on henkilövahinkojen osalta ainakin osaksi täsmentynyt vasta myöhemmin, ei ole merkitystä arvioitaessa vanhentumisen alkamisajankohtaa tai vakuutusyhtiön velvollisuutta katkaista vanhentuminen myös henkilövahinkojen osalta.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa