» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on ollut kyse sopimuksen syntymisestä ja sen sitovuudesta yksityisen pysäköinninvalvonnan yhteydessä. Tapauksessa Oy ParkCom Ab on yksityisillä pysäköintialueilla pysäköintiehtojen noudattamista valvovana yrityksenä asettanut valvontamaksun seuraamukseksi Jakomäentie 6:n alueelle luvattomasti pysäköiville henkilöille. Tästä yritys on ilmoittanut opastetauluilla, joiden mukaisesti kyseiselle yksityisalueelle pysäköiminen on ollut sallittua ainoastaan merkityille paikoille ja luvan kanssa. Opastetaulujen mukaan näiden ehtojen vastaisesta alueelle pysäköimisestä on seurannut velvollisuus 40 euron suuruisen valvontamaksun suorittamiseen, ja ehdot ovat tulleet pysäköivän henkilön hyväksymiksi pysäköintihetkellä. Tapauksessa Oy ParkCom Ab on edellä mainituin perustein vaatinut Mika S:ää, jonka nimiin merkitty henkilöauto oli ollut pysäköitynä alueelle opastetauluissa kielletyllä tavalla, maksamaan valvontamaksun. Mika S on tällöin kiistänyt velvollisuutensa maksaa valvontamaksu, minkä seurauksena Oy ParkCom Ab on nostanut kanteen häntä vastaan käräjäoikeudessa. Tapauksen pääasiallisena oikeudellisena ongelmana on ollut käräjäoikeudesta korkeimpaan oikeuteen saakka se, onko osapuolten välille syntynyt yksityisoikeudellinen sopimus pysäköintiehtojen noudattamisesta.
Käräjäoikeus on pitänyt sinänsä mahdollisena sitä, että sopimus syntyy osapuolten välille ilman erityisten tahdonilmaisujen vaihtamista. Toisin sanoen, käräjäoikeuden mukaan tapauksessa on voinut periaatteen tasolla syntyä sopimus pysäköinnin ehtojen noudattamisesta ja niiden noudattamatta jättämisen seuraamuksista pelkästään sen perusteella, että asiasta on tiedotettu opastetauluissa ja Mika S on pysäköinyt alueelle. Tästä huolimatta käräjäoikeus on päätynyt hylkäämään kanteen sillä perusteella, että valvontamaksun määrääminen rinnastui sekä tieliikennelaissa että pysäköintivirhemaksusta annetussa laissa säänneltyyn pysäköintivirhemaksun määräämiseen, joka oli näissä laeissa säädetty julkisen vallan tehtäväksi. Myös hovioikeus on pitänyt pysäköintivirhemaksun määräämistä viranomaiselle kuuluvana julkisen vallan käyttönä, jonka tulee perustua lakiin. Tämän johdosta hovioikeus ei ole katsonut mahdolliseksi sitä, että Oy ParkCom Ab kykenisi luomansa sopimusjärjestelyn kautta käyttämään tätä vain lain nojalla käytettäväksi tarkoitettua rangaistusta.
Korkein oikeus on kuitenkin tulkinnut tapausta eri kantilta kuin alemmat oikeusasteet. Sen mukaan kyseessä ei ole ollut viranomaiselle kuuluvasta julkisen vallan käytöstä, eikä kiinteistön omistaja tai haltija periessään pysäköintiä koskevan sopimuksen rikkomisesta asetettua valvontamaksua ole käyttänyt viranomaisille kuuluvaa toimivaltaa pysäköintivirhemaksun määräämisestä yksityisellä alueella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että korkein oikeus on nähnyt mahdolliseksi tilanteen, jossa samasta pysäköintiehtojen rikkomuksesta määrättäisiin sekä yksityisoikeudelliseen sopimukseen että julkisoikeudelliseen seuraamusjärjestelmään perustuva seuraamus.
Korkeimman oikeuden mukaan tapauksessa onkin ollut julkisen vallan käyttämistä koskevan kysymyksen sijaan pääasiallisesti kyse siitä, onko osapuolten välille syntynyt sopimus ja onko sitä rikottu. Tämän osalta korkein oikeus on hovioikeuden tapaan arvioinut sopimuksen syntymisen mahdollisuuksia tilanteessa, jossa erillisiä tahdonilmaisuja sopimukseen sitoutumiseen ei ole annettu. Korkein oikeus on päätynyt tulkinnassaan siihen, että sekä opastetaulujen määrä että niiden sisältämät ehdot ovat olleet riittäviä, jotta kuljettajan on voitu katsoa tulleen tietoiseksi ehdoista ja niiden rikkomiseen liittyneistä seuraamuksista. Tällöin sopimus on korkeimman oikeuden mukaan syntynyt ja valvontamaksu on voitu määrätä. Näillä perusteilla korkein oikeus on kumonnut alempien oikeusasteiden tuomiot ja velvoittanut Mika S:n maksamaan valvontamaksut Oy ParkCom Ab:lle.
Oikeusneuvokset Rautio ja Aarnio ovat olleet tietyiltä osin eri mieltä korkeimman oikeuden ratkaisun kanssa. Heidän mukaansa osapuolten välille ei ole tapauksessa syntynyt sopimusta vain sen perusteella, että Mika S on huomannut opastetaulut ja sen jälkeen niiden ehdoista huolimatta pysäköinyt alueelle. Oikeusneuvosten mukaan tapauksessa olisi tullut ottaa korostetusti huomioon kuljettajan tietoisuus siitä, että hän todellakin sitoutuu ehtoihin ja niiden rikkomisesta seuraaviin seuraamuksiin pysäköimällä auton alueelle. Toisin sanoen, "hiljaista hyväksyntää" ei heidän mukaansa olisi tullut katsoa riittäväksi, vaan sopimuksen syntymiselle olisi pitänyt asettaa korkeampi kynnys. Oikeusneuvokset olisivat pysyttäneet hovioikeuden tuomion lopputuloksen asiassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa