Minilex - Lakipuhelin

Perintöoikeus - KKO:2015:46


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • Pesänselvittäjä
    Pesänjakaja
    Perintöoikeus
    Keskinäinen testamentti
    Testamentin tulkinta

Tapauksessa oli kyse testamentin tulkinnasta ja testamentin tekijän sukulaisten kuulumisesta kuolinpesään ja heidän oikeudestaan hakea pesänselvittäjää ja pesänjakajaa. Aviopuolisot A ja B olivat keskinäisellä testamentilla määränneet, että toisen puolison kuoltua leski sai käyttöoikeuden ensin kuolleen puolison omaisuuteen. Lisäksi testamentissa määrättiin, että molempien kuoltua, tulee omaisuus jakaa lain mukaan. A:n sukulaiset (sisaret ja näiden lapset) katsoivat, että he olivat perillisasemassa testamentin perusteella ja siten kuolinpesän osakkaita, jolloin heillä olisi oikeus hakea A:n kuolinpesään pesänselvittäjää ja pesänjakajaa.

A:n sukulaiset ja leski B olivat testamentin tulkinnasta eri mieltä, jolloin asia saatettiin käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Käräjäoikeus katsoi, että A:n sukulaisten kuolinpesän osakkuus saattoi perustua vain testamentin määräykseen. Tässä tapauksessa A:n sukulaisia ei oltu lainkaan mainittu testamentissa, jolloin he eivät olleet testamentin saajia eivätkä siis myöskään kuolinpesän osakkaita. A:n sukulaiset valittivat hovioikeuteen, joka kumosi käräjäoikeuden ratkaisun ja määräsi kuolinpesään pesänselvittäjän ja pesänjakajan. Hovioikeus katsoi, että testamentti ei ollut yksiselitteinen sen osalta kenelle omistusoikeus A:n kuollessa siirtyi. A:n sukulaisten kuolinpesän osakkuus riippui siis siitä miten testamenttia oli tulkittava ja se oli siten riidanalainen. Hovioikeus katsoi, että A:n sukulaiset olivat oikeutettuja hakemaan pesänselvittäjää ja pesänjakajaa.

B valitti asiassa Korkeimpaan oikeuteen. Pesänselvittäjää ja -jakajaa voi hakea kuolinpesän osakas. Korkeimman oikeuden tuli siis selvittää ovatko A:n sukulaiset kuolinpesän osakkaita. Lainsäädännön mukaan kuolinpesän osakkaita ovat perilliset, yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloon jäänyt puoliso tietyin edellytyksin. Perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja katsotaan kuolinpesän osakkaiksi myös silloin, kun heidän oikeutensa pesään on riidanalainen. Aikaisemman oikeuskäytännön mukaan on katsottu, että tämä riidanalainen oikeus antaa oikeuden hakea pesänselvittäjää ja -jakajaa.

A oli kuollessaan avioliitossa B:n kanssa eikä tällä ollut jälkeläisiä eli rintaperillisiä. Tästä johtuen B on perintökaaren mukaan A:n perillinen, ellei testamentilla ole muuta määrätty. Perintökaaressa kuitenkin säädetään lisäksi, että elonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison elossa olevilla vanhemmilla, sisaruksilla tai sisaruksen jälkeläisillä on oikeus saada puolet eloonjääneen puolison pesästä. Tämä tarkoittaa sitä, että A:n sukulaiset eivät ole A:n kuolinpesän osakkaita, ellei testamentissa ole niin mainittu. A:n sukulaiset ovat vasta B:n kuolinpesän osakkaita A:n toissijaisina perillisinä ja oikeutettuja puoleen pesän omaisuudesta.

A:n sukulaisten osakkuus A:n kuolinpesään edellyttää sitä, että A olisi testamentissa määrännyt heidät perillisikseen. Testamenttia on aina tulkittava siten, että se vastaa testamentin tekijän todellista tahtoa, pitäen mielessä sen kokonaisajatuksen. Ei tule siis sokeasti katsoa tiettyä yksittäistä seikkaa jättäen kokonaisuus huomiotta. Korkein oikeus katsoi, että testamentista kävi yksiselitteisesti ilmi, että kummankin puolison lakimääräiset perilliset ovat oikeutettuja perimään vasta molempien puolisoiden kuoltua. Tämän asian kannalta ei ollut merkitystä sillä, että omistusoikeuden haltijasta ei ollut määrätty eloonjääneen puolison elinajalta. Korkein oikeus katsoi, että tällainen määräys ei ole välttämätön, eikä sen puuttuminen tee A:n sukulaisista perillisiä ennen kuin molemmat puolisot ovat kuolleet. Heidän perintöoikeutensa ajankohta ei myöskään muutu riidanalaiseksi. Korkein oikeus päätti siis, että hovioikeuden päätös kumotaan ja käräjäoikeuden päätös jää voimaan.

Aiheeseen liittyvät tapaukset

 

Selaa lakitietoa