» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Anni, joka oli kuollut vuonna 1996, oli vuonna 1982 tehnyt testamentin. Hän oli siinä ilmoittanut, että kuolemansa jälkeen kaikki hänen pesässään oleva omaisuus, "olkoonpa se minkä nimistä tai laatuista tahansa, on menevä täydellä omistusoikeudella pojalleni Pentti T:lle siten, ettei hänen aviopuolisollaan tule olemaan avio-oikeutta siihen taikka sen tuottoon, ja että kaikki pesässäni oleva omaisuus on poikani Pentti T:n kuoleman jälkeen menevä täydellä omistusoikeudella hänen rintaperillisilleen."
Annin poika Pentti T oli Annin kuoleman jälkeen vuosina 1997 ja 1998 myynyt kaikki kiinteistöt, jotka olivat kuuluneet Annin jäämistöön. Pentti T oli lahjoittanut vaimolleen Eila T:lle yhteensä 110 667,50 euroa viidellä eri kerralla ajanjaksona, joka käsitti tammikuun 1998 ja lokakuun 2001 välisen ajan. Puolet tuosta summasta oli käsittänyt kiinteistöjen myyntien rahavaroja, joten ne olivat Pentti T:n Annilta testamentilla perittyä omaisuutta. Pentti oli sairastanut vuodesta 1998 ja kuollut vuonna 2002. Pekka T oli Pentin rintaperillinen.
Korkein oikeus arvioi sitä, loukkasivatko Pentti T:n Eila T:lle tekemät lahjoitukset Pekka T:n oikeutta, joka perustui Annin testamenttiin. Lisäksi korkein oikeus arvioi sitä, oliko Eila T siinä tapauksessa, että lahjoitukset loukkasivat Pekka T:n oikeutta, velvoitettu palauttamaan Pekka T:lle se osa lahjoituksista, jota tämä oli vaatinut.
Perintökaaren mukaan, jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä. Jollei vastiketta voida suorittaa, on lahja tai sen arvo palautettava, mikäli lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta.
Pekka T:n lähtökohtainen suoja lahjoituksia vastaan muodostui perintökaaren lakiosajärjestelmällä, mutta myös sillä perusteella, että hän oli Annin testamentin johdosta toissijainen testamentinsaaja. Korkein oikeus totesi, että sellaisessa tapauksessa, kun testamentin ensisijainen saaja on muu kuin testamentin tekijän puoliso, eli tässä tapauksessa poika Pentti T, toissijaismääräyksen merkitystä tulisi arvioida testamentin kokonaisuuden ja testamentin tekijän siitä ilmenevän tarkoituksen pohjalta. Testamenttia on lain mukaan tulkittava sillä tavalla, että sen voidaan olettaa vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Testamentin tekijällä on mahdollisuus tehdä testamenttiin sellainen määräys, joka rajoittaa ensisijaisen saajan oikeutta perittävään omaisuuteen toissijaisen saajan eduksi.
Toisaalta testamentin ensisijainen saaja voi kuitenkin määrätä siitä omaisuudesta, jonka hän on testamentilla saanut. Pentti T on siten voinut lahjoittaa omaisuutta haluamallaan tavalla.
Korkeimman oikeuden mukaan Pentin lahjoitusten tarkoituksena on ollut kiertää Annin testamentista johtuvaa testamenttauskieltoa, eikä Annin testamentin lopputulema ole ollut sellainen, kuin hän oli tarkoittanut. Lahjoituksista ei ole myöskään tehty erillisiä lahjakirjoja tai veroilmoituksia, joten korkeimman oikeuden mukaan tarkoitus on ollut pyrkiä siihen, että lahjoitukset pidetään salassa Pekka T:ltä.
Korkein oikeus totesi, että kyse oli testamenttauskiellon kiertämisestä ja että se oli tapahtunut Pentti T:n ja Eila T:n yhteisymmärryksessä. Sen perusteella Eila T ei voi saada vilpittömän mielen suojaa. Eila T velvoitetaan palauttamaan Pekka T:lle Pentin lahjoittamista varoista 35 679,61 euroa.
Selaa lakitietoa