» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse kaupan kohteen virheellisyydestä sekä ostajan tarkastusvelvollisuudesta ja reklamoinnista taulukaupassa. Tapauksessa A oli taideharrastaja, joka halusi sisustaa asuntonsa taiteella. Hän tutustui B:n noin 50–100 taulun kokoelmaan ja osti 11.10.1991 päivätyllä ostosopimuksella kuusi taulua 690 000 markan yhteishinnalla. A sai taulut haltuunsa muutamaa päivää ennen kauppahinnan maksua, joka tapahtui 25.11.1991. Ostettuihin tauluihin sisältyi Ivan Aivazovskin maalaamaksi ilmoitettu taulu, jossa oli Aivazovskin vuoden 1896 signeeraus. B kertoi A:lle taulun alkuperästä ja vakuutti 3.12.1991 päivätyssä kauppakirjassa taulun olevan aito.
Noin kolme vuotta myöhemmin A vei taulun tarkastettavaksi Bukowski Oy:n syyshuutokaupan yhteydessä pidettyyn arviointitilaisuuteen, jossa kaksi venäläisen taidemuseon tutkijaa totesivat, ettei taulu ollut Aivazovskin maalaama. A sai taulun aitoustutkimuksen tuloksen 13.1.1995 ja ilmoitti B:lle asiasta 28.1.1995 sekä purki kaupan 13.6.1995 kyseisen taulun osalta. A vaati käräjäoikeudessa kaupan purkamisen vahvistamista kyseisen taulun osalta, ja B:n velvoittamista palauttamaan kauppahintana 200 000 markkaa taulun palauttamista vastaan.
Käräjäoikeus katsoi, ettei tapauksessa sovellettu kuluttajansuojalakia, koska B myi taulun yksityishenkilönä. Sovellettavaksi tuli siten kauppalaki. Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen katsoen, ettei A ollut reklamoinut ja purkanut kauppaa kohtuullisessa ajassa väitetyn virheen havaitsemisesta. A oli menettänyt oikeutensa vedota kaupan kohteen virheellisyyteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden ratkaisua sovellettavan lain osalta, mutta kumosi ratkaisun muilta osin ja palautti asian käräjäoikeuteen.
Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että ostajalla on tarkastusvelvollisuus kaupan kohteesta. Hän ei saa vedota kaupan virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Tapauksessa B kuitenkin vakuutti A:lle kauppakirjassa taulujen olleen aitoja. Tämän vakuutuksen perusteella A vapautui taulujen tarkastusvelvollisuudesta. Hänen ei siten tarvinnut erikseen käydä tarkastuttamassa tauluja asiantuntijoilla. Koska A ei ollut laiminlyönyt tarkastusvelvollisuuttaan, hän ei myöskään ollut reklamoinut liian myöhään. A ei siten ollut menettänyt oikeuttaan vedota kaupan kohteen virheellisyyteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa