» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Rakennusliike A oli tilannut rakennustarvikeliike B:ltä ovia urakkakohteeseensa. B viivästyi ovien toimittamisessa ja sen takia myös A viivästyi urakan suorittamisessa. Sen johdosta A joutui maksamaan viivästyssakkoa urakan tilaajalle. A vaati vahvistettavaksi, että B oli velvollinen korvaamaan A:n urakan tilaajalle maksaman viivästyssakon määrän ovitoimituksen viivästymisen aiheuttamana vahinkona. Ovikaupassa noudatettavien vakiosopimusehtojen mukaan B ei vastannut toimituksen viivästymisen aiheuttamasta välillisestä vahingosta. Viivästyssakko katsottiin välilliseksi vahingoksi ja A:n vaatimus hylättiin.
Käräjäoikeus katsoi kaikki asiassa esitetty huomioon ottaen selvitetyksi, että viivästyssakko oli ostajalle aiheutunut välitön vahinko siitä, että myyjän toimitukset olivat viivästyneet. Myyjän ja sen tavarantoimittajien menettelyn oli katsottava olleen törkeän huolimatonta, kun niiden tiedossa oli ollut, milloin rakennuskohteen piti valmistua. Myyjä, joka oli ostajaan nähden vastuussa myös tavarantoimittajiensa menettelystä, oli velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon ostajalle. Ostajalla oli vähintäänkin myyjän vaatimuksen suuruinen vastasaatava, ja saatavat voitiin kuitata keskenään.
Ostajan kannalta ei ollut pidettävä yllättävänä tai ankarana sitä, että myyjä oli sulkenut korvausvastuunsa ulkopuolelle myyjän kannalta vaikeasti ennakoitavat välilliset vahingot. Välillisten vahinkojen korvattavuuden rajoittaminen ei ollut edes kuluttajasuhteissa epätavanomaista. Rasi-ehdon soveltamiselle ei siten ollut estettä. Myyjän ei katsottu menetelleen törkeän huolimattomasti. Hovioikeus velvoitti ostajan suorittamaan myyjälle 13 077,06 euroa korkoineen. Kuittausväite hylättiin.
Vakioehdoissa ei ole täsmennetty, mitä välillisillä vahingoilla tarkoitetaan. Myyjän ja ostajan kesken ei ole sovittu mahdollisista sopimusrikkomusten seuraamuksista kauppaa tehtäessä eikä aikaisemminkaan luotollista yrityskorttia hankittaessa. Asiassa ei ole vedottu kauppatapaan tai käytäntöön, jonka mukaisesti vahinkojen välillisyyttä tai välittömyyttä olisi arvioitava. Sopimusehtojen tulkinnassa on tässä tilanteessa lähdettävä siitä, mitä välillisillä vahingoilla yleensä tarkoitetaan. Irtaimen tavaran kaupassa voidaan tukeutua kauppalain mukaiseen vahinkojen jaotteluun.
Kauppalain esitöissä on nimenomaisesti käsitelty sitä, miten jako välillisiin ja välittömiin vahinkoihin tehdään sellaisten vahingonkorvausten ja sopimussakkojen osalta, jotka ostaja on joutunut suorittamaan omalle sopimuskumppanilleen. Esitöiden mukaan välitöntä vahinkoa ovat ostajan suorittamat korvaukset, jotka johtuvat myyjän sopimusrikkomuksesta ja jotka sen vuoksi aikaansaavat ostajalle takautumisoikeuden myyjää kohtaan. Viivästyssakkoa on kuitenkin esitöiden mukaan arvioitava toisin: Jos ostaja on myyjän sopimusrikkomuksen vuoksi joutunut viivästykseen ja sillä perusteella suorittamaan omalle sopimuskumppanilleen sopimussakkoa, on tällaista vahinkoa pidettävä yleensä välillisenä vahinkona. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että sopijapuolen, joka itse sitoutuu suorittamaan sopimuskumppanilleen sopimussakkoa, on tällaisten tilanteiden varalta turvattava asemansa tavarantoimittajaansa nähden sisällyttämällä myös tähän sopimukseen sopimussakkolauseke.
Vakiosopimuksiin sisältyvät viivästyssakkolausekkeet ovat tietyissä sopimustyypeissä, kuten rakennusurakoissa, erittäin yleisiä. Viivästyssakkolausekkeen olemassaolo ostajan kolmannen kanssa tekemässä sopimuksessa ja etenkin siitä ostajalle aiheutuvan sopimussakon määrä ovat kuitenkin myyjälle usein lakiin perustuvia seuraamuksia vaikeammin ennakoitavissa. Arvoltaan vähäisenkin toimituksen viivästyminen voi puolestaan johtaa kauppahintaan nähden moninkertaiseen viivästyssakkoon ostajan ja kolmannen välisessä suhteessa. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että viivästyssakkoa on pidettävä sellaisena vaikeasti ennakoitavana vahinkona, joka kuuluu myyjän ja ostajan välillä tässä tapauksessa sovellettavien vakioehtojen mukaisiin välillisiin vahinkoihin ja josta myyjä ei ole korvausvastuussa ostajalle.
Vaikka sopimussakon asemaa kauppalain järjestelmässä on oikeuskirjallisuudessa pidetty tulkinnanvaraisena ja ongelmallisena, sopimusehtoa ei tällä perusteella voida pitää siinä määrin epäselvänä, että sitä olisi tulkittava myyjän vahingoksi. Sopimusosapuolten on katsottava hyväksyneen, että kysymys ratkaistaan kauppalain mukaan.
Ostajan omalle sopimuskumppanilleen maksamaa viivästyssakkoa on edellä esitetyillä perusteilla pidettävä myyjän ja ostajan välisessä suhteessa välillisenä vahinkona, jota myyjä ei ole velvollinen ostajalle korvaamaan. Ostajan kuittausvaatimukselle ei siten ole perustetta. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa