» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse alueiden lunastamista koskevasta ratkaisusta ja kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston esittämisvelvollisuudesta asianosaisille oikeudenkäynnin pääkäsittelyssä. Tapauksessa suoritettiin lunastustoimitus A:n omistamilla tiloilla puisto- ja katualueiksi osoitettujen alueiden lunastamiseksi kaupungille. Lunastustoimikunta antoi lunastuspäätöksen ja määräsi kohteen korvauksen raakamaa-alueiden vertailukauppa-aineiston ja hintamallin avulla. Maapohjan kohteen korvaukseksi muodostui 20 markkaa neliömetriltä. A ja kaupunki valittivat lunastustoimikunnan ratkaisusta maaoikeuteen. A vaati, että korvaus tuli korottaa 27,50 markkaan neliömetriltä. Kaupunki puolestaan vaati, että korvaus alennetaan 15 markkaan neliömetriltä.
Maaoikeus toimitti oikeudenkäyntimenettelyssä pääkäsittelyn ja määräsi ratkaisussaan korvaukseksi 15 markkaa neliömetriltä kaupungin vaatimusten mukaisesti. Maaoikeus totesi asiassa, että lunastettavia alueita tuli arvioida puisto- ja katualueina. Hintamallissa yleiskaavavarauksen kertoimena käytettiin kerrointa, joka oli tarkoitettu "ei rakentamiseen" koskeviin alueisiin. Lunastustoimikunnan käyttämässä mallissa alueen hinta oli noin 35 prosenttia korkeampi.
Maaoikeus hankki omasta-aloitteestaan tietoja maanmittauslaitoksen ylläpitämästä kauppahintarekisteristä yleisten alueiden kaupoista ja totesi aineiston perusteella, että lunastustoimikunnan määräämä maapohjakorvaus ylitti käyvän hinnan mukaisen täyden korvauksen. Maaoikeus ei kuitenkaan esitellyt aineistoa asianosaisille toimittamassaan pääkäsittelyssä, vaikka ratkaisu osaltaan perustui siihen.
Korkein oikeus kumosi maaoikeuden ratkaisun maapohjakorvauksia koskevalta osalta ja palautti asian maaoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että maaoikeudella oli oikeus hankkia omasta aloitteestaan tarvittavaa selvitystä asian ratkaisemiseksi. Kyseessä oli tällöin kuitenkin kirjallista oikeudenkäyntiaineistoa. Tällainen aineisto tulee esitellä asianosaisille. Tapauksessa maaoikeus toimitti pääkäsittelyn, joten sen olisi tullut esitellä selvitys asianosaisille kyseisessä pääkäsittelyssä. Muussa tapauksessa selvitystä ei voida ottaa huomioon asian ratkaisussa. Tämän perusteella korkein oikeus katsoi, että asia oli palautettava uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa