» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tv-ohjelmassa esitetyistä väitteistä, jotka koskivat erään kommandiittiyhtiön toimintaa. Toimittamassaan ohjelmaosuudessa henkilö A oli käsitellyt nimeltä mainitun ompelukoneliikkeen toimintaa ja esittänyt väitteitä, joilla viitattiin kyseenalaiseen menettelyyn yrityksen liiketoiminnassa. Liikkeen esimerkiksi mainittiin myyneen käytettyjä ompelukoneita uusina. Ohjelmassa esitetyt väitteet oli esitetty sillä perusteella, että yrityksen toiminta oli aiemmin ollut kuluttajaviranomaisten käsiteltävänä. Ohjelmaosuudessa ei kuitenkaan mainittu esimerkiksi hovioikeusratkaisua, jossa liikettä koskenut kysymys oli ratkaistu eri lailla kuin kuluttajavalituslautakunnassa. Väitteiden esittämisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa oli ratkaistava, oliko tietojen paikkansapitävyydestä riittävästi varmistuttu.
Käräjäoikeus ei katsonut väitteiden tueksi esitetyn riittävän todennäköisiä syitä. Se tuomitsi sekä A:n että ohjelmasta vastanneen ohjelmatoimittaja B:n julkisesta herjauksesta ja solvauksesta sekä B:n myös radiovastuulain mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. A, B ja Yleisradio Oy velvoitettiin maksamaan ompelukoneliikkeelle korvausta yrityksen liikevaihdon vähenemisestä 300 000 mk. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota vain laskemalla vahingonkorvausvelvollisuuden 50 000 markkaan.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota. Oikeus totesi, että yritysten toiminnan arvostelu on sinänsä luvallista, mutta kritiikin pitäisi perustua oikeisiin tietoihin. A:n katsottiin ohjelmaosuudessa esittäneen väitteitä, jotka olivat saattaneet vaikuttaa negatiivisesti ompelukoneliikkeen toimintaan. Tällaisten väitteiden paikkansapitävyydestä olisi tullut varmistua selvittämällä myös sitä, mitä kuluttajavalituslautakunnan suositusten antamisen jälkeen oli tapahtunut. Näin olisi myös voitu saada hyvissä ajoin tieto hovioikeusratkaisusta, joka poikkesi lautakunnan suosituksesta. Samassa ohjelmassa myöhemmin esitetty oikaisu ei poistanut menettelyn rangaistavuutta.
Yksi korkeimman oikeuden jäsen oli ratkaisusta eri mieltä. Hän ei katsonut A:n syyllistyneen julkiseen solvaukseen, sillä elinkeinonharjoittajien kärjekäskin kritisointi kuului ohjelman tyyliin ja tiettyjen ohjelmassa esitettyjen ilmauksien käyttäminen ei kuluttajaviranomaisilta saatujen tietojen perusteella ollut perusteetonta. Jäsen ei myöskään katsonut B:n laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan, sillä hän ei katsonut B:llä olleen riittäviä tietoja ohjelmaosuuden laillisuuden arvioimiseksi. Hän ei myöskään katsonut B:n syyllistyneen julkiseen solvaukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa