» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1980-II-40 oli kysymys avioeron tuomitsemisesta ilman harkinta-aikaa. Puolisot oli tuomittu asumuseroon. Puolisot olivat muuttaneet asumaan erilleen jo ennen asumuseroa koskevan päätöksen antamista. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, mistä ajankohdasta avioliittolain 76 §:n 1 momentissa mainittu erillään asumisen aika lasketaan.
Raastuvanoikeus oli 17.6.1976 antamallaan päätöksellä tuominnut puolisot A ja B asumuseroon. Hovioikeus oli 27.10.1976 antamallaan päätöksellä jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen voimaan. Korkein oikeus ei ollut myöntänyt asiassa valituslupaa, joten hovioikeuden päätös asumuseroasiassa oli tullut lainvoimaiseksi. A oli 15.9.1977 raastuvanoikeudessa nostamassaan kanteessa vaatinut avioeroa. A oli todennut, että puolisot olivat muuttaneet erilleen jo ennen raastuvanoikeuden asumuseroasiassa antamaa tuomiota ja olivat asuneet asumusaeron saatuaan asuneet yhden vuoden erillään palaamatta sen jälkeen asumaan yhteen. Näillä perusteilla raastuvanoikeus oli avioliittolain 76 §:n 1 momentin perusteella tuominnut puolisot avioeroon.
Hovioikeus totesi, että puolisot oli lainvoimaisesti tuomittu asumuseroon vasta 25.8.1977. Näin ollen he eivät olleet asuneet erillään yhtä vuotta asumuseron saamisen jälkeen. Hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen ja hylkäsi A:n kanteen avioliittolain 76 §:n 1 momentin nojalla. A pyysi valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. A:lle myönnettiin valituslupa.
Korkein oikeus totesi, että puolisoiden asumusero oli hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla tullut lainvoimaiseksi 25.8.1977. Näin ollen puolisot eivät olleet asuneet erillään asumuseron jälkeen yhtä vuotta. Korkein oikeus katsoi, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta. Korkein oikeus hylkäsi A:n valituksen ja jätti asian hovioikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa