» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa puoliso B oli todistajien läsnä ollessa allekirjoittanut avioehtosopimukseksi tarkoitetun asiakirjan, jonka tekstiosa oli allekirjoitustilaisuudessa ollut peitettynä. Myöhemmin B oli kiistänyt tienneensä, että kyseessä oli ollut avioehtosopimus ja vaatinut siten sen pätemättömäksi julistamista. Asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko avioehtoa pidettävä B:n väitteestä huolimatta pätevänä.
Tapaus oli ollut ensimmäisenä esillä Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa, jossa B:n pätemättömyyskanne oli hylätty muun muassa sillä perusteella, että B ei ollut vastoin kiistämistään voinut näyttää, ettei hän ollut tiennyt asiakirjan olleen avioehtosopimus. Lisäksi raastuvanoikeus oli todennut, että avioehtosopimuksen muotovaatimuksiin ei kuulunut, että sen todistajina olleet henkilöt nimenomaan tiesivät sen sisällön tai kysymyksessä olevan avioehtosopimus. Turun hovioikeus puolestaan päätyi päinvastaiseen ratkaisuun. Se muun muassa katsoi avioliittolain 66 §:n edellytettävän, että molemmat asianosaiset ilmaisivat todistettavasti tahtonsa avioehtosopimuksen tekemiseen. Hovioikeus täten kumosi raastuvanoikeuden päätöksen ja julisti kanteen kohteena olevan asiakirjan avioehtosopimuksena pätemättömäksi.
Vastapuolena ollut puoliso A valitti asiasta Korkeimpaan oikeuteen (KKO) ja hänelle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja B:n kanne hylätään. Lisäksi A vaati oikeudenkäyntikulujensa korvaamista KKO:ssa korkoineen. B vastasi A:n valitukseen ja vaati, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa KKO:ssa korkoineen.
KKO päätyi ratkaisussaan kumoamaan hovioikeuden päätöksen sillä perusteella, että B ei ollut asiassa näyttänyt, ettei hän allekirjoittaessaan kyseessä olevan muodoltaan pätevän avioehtosopimuksen ollut ollut selvillä sen sisällöstä. Toisin sanoen B:llä katsottiin olevan todistustaakka siitä, että hän ei ollut tiennyt kyseisen asiakirjan olevan avioehtosopimus. KKO jätti pääasian ratkaisun raastuvanoikeuden päätöksen varaan, jonka mukaan avioehtosopimus katsottiin päteväksi. Lisäksi KKO velvoitti B:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut KKO:ssa.
Eri mieltä olleen jäsenen lausunto:
Eri mieltä ollut jäsen oikeusneuvos Takala viittasi lausunnossaan avioliittolain 66 §:ään, jonka mukaan avioehtosopimuksen tulee, ollakseen pätevä, olla päivätty, allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. Koska todistajat eivät olleet tienneet mistä kyseessä olevassa asiakirjassa oli kysymys, he olivat voineet todistaa vain asiakirjan päiväyksen ja puolisoiden allekirjoitukset oikeiksi. Avioehdon he olisivat voineet todistaa oikeaksi ainoastaan silloin, jos asianosaiset olisivat ilmoittaneet heille peitetyn asiakirjan sisältävän asianosaisten välisen sopimuksen.
Takala totesi, että B oli väittänyt, ettei hän sen enempää ennen asiakirjan allekirjoitustilaisuutta kuin sen aikanakaan ollut tietoinen asiakirjan laadusta eikä sen sisällöstä. Väittäessään päinvastaista A:lla oli, ottaen huomioon hänen menettelynsä asiakirjan allekirjoitustilaisuudessa, ollut näyttövelvollisuus siitä, että B ennestään tunsi peitetyn asiakirjan sisällön ja hyväksyi sen. A ei ollut näyttänyt näin käyneen. Takala katsoi, että hovioikeuden päätös tulee jättää voimaan, ja velvoitti A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut KKO:ssa.
Selaa lakitietoa