» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Aviopuolisot A ja B olivat tehneet avioehtosopimuksen, jonka mukaan avioliiton purkautuessa avioeron vuoksi puolisoilla ei ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, mutta avioliiton purkautuessa kuoleman johdosta leskellä oli avio-oikeus kuolleen puolison omaisuuteen. Kun puolisot oli tuomittu avioeroon, oli pesänjakaja katsonut avioehdon pätemättömäksi ja katsonut puolisoilla olevan avio-oikeuden toistensa omaisuuteen avioehdosta huolimatta. Pesänjakajan näkemys perustui siihen, ettei avioliittolain uudistus olisi vaikuttanut avioehtosopimusta koskevaan sääntelyyn. Aiemmin avioehdossa ei voitu määrätä, että avio-oikeus riippuisi avioliiton purkautumistavasta.
Käräjäoikeus asettui asiassa pesänjakajan kanssa samoille linjoille katsoen, ettei avioliittolain uudistus ollut vaikuttanut avioehtosopimusta koskevan sääntelyn tulkintaan: A:n ja B:n avioehtosopimukseen ottama ehto oli siis pätemätön. Hovioikeus pitäytyi käräjäoikeuden kannassa.
Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei avioliittolain avioehtosopimuksesta säätävää lainkohtaa ollut syytä tulkita niin, että lainkohdassa lueteltaisiin tyhjentävästi pätevän avioehtosopimuksen edellytykset. Avioehtosopimus voisi siis sisältää muitakin kuin pykälässä mainittuja ehtoja. Korkein oikeus tarkasteli A:n ja B:n avioehtosopimuksen sisältämän ehdon pätevyyttä suhteessa avioliittolain muutoksiin laajemminkin, ja tuli siihen tulokseen, ettei avioliittolaissa enää ollut entisen kaltaisia esteitä kyseessä olleen avioehtosopimuksen ehdon hyväksymiselle. A:n ja B:n solmima avioehtosopimus oli pätevä.
Selaa lakitietoa