» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2015:30 oli kysymys siitä, oliko asianajaja A ollut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden perusteella esteellinen toimimaan pesänhoitajana. Asianajaja A oli aikaisemmin toiminut osakeyhtiö C Oy:n ylimääräisen yhtiökokouksen puheenjohtajana ja valmistellut osakeyhtiön toista ylimääräistä yhtiökokousta. Sittemmin sama osakeyhtiö oli asetettu konkurssiin ja A määrätty osakeyhtiön konkurssipesän pesänhoitajaksi. Käräjäoikeus oli vapauttanut A:n esteellisyyden takia pesänhoitajan tehtävästä ja määrännyt uuden pesänhoitajan. Myös Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta oli katsonut, että A oli ollut esteellinen pesänhoitajan tehtävään osakeyhtiöltä olleen puheenjohtajuustehtävän vuoksi. Valvontalautakunta oli antanut A:lle varoituksen.
A valitti valvontalautakunnan ratkaisusta hovioikeuteen vaatien ratkaisun kumoamista sekä varoituksen poistamista. Hovioikeus oli kuullut asiassa Suomen asianajajaliittoa ja oikeuskansleria. Hovioikeus katsoi, ettei A:n ollut osoitettu saaneen yhtiökokouksen puheenjohtajana toimiessaan sellaisia tapaohjeiden 6.3 kohdassa tarkoitettuja salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluneita tietoja, jotka olisivat haitanneet A:n kykyä valvoa täysipainoisesti konkurssipesän ja sen velkojien etua. Näin ollen hovioikeus kumosi valvontalautakunnan ratkaisun kokonaisuudessaan ja poisti A:lle annetun varoituksen.
Korkein oikeus myönsi valitusluvan oikeuskanslerille, joka vaati hovioikeuden päätöksen muuttamista ja varoituksen määräämistä A:lle. Hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa edellytetään, että asianajajan on tehtävän vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan oltava esteetön. Lisäksi tapaohjeiden 6.3 kohdan mukaan asianajaja ei saa ottaa hoitaakseen tehtävää, jos muussa tehtävässä saadut salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvat seikat saattavat haitata asianajajan kykyä täysipainoisesti valvoa asiakkaansa etua. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa oli ennen tapaohjeiden 6.3 kohdan tarkempaa tulkintaa arvioitava, mikä merkitys oli annettava hovioikeuden ratkaisunsa perusteella keskeisenä pitämälle laillisuusperiaatteelle.
Korkein oikeus katsoi perustelluksi, että arvioidessaan perusoikeuksien toteutumista valvonta-asiaa koskevassa muutoksenhaussa tuomioistuin soveltaisi osin samoja periaatteita kuin rikosasian oikeudenkäynnissä. Täten arvioitaessa sitä, kuinka tarkasti hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa on kuvattava salassa pidettävien tai luottamuksellisten tietojen saamiseen perustuva asianajajan esteellisyys, ei voida merkittävästi poiketa laillisuusperiaatteen epätäsmällisyys- ja analogiakielloista. Hyvän asianajajatavan asettamien esteettömyysvaatimusten tulkinnan on Korkeimman oikeuden mukaan myös oltava kohtuudella ennalta arvattava.
Tapaohjeiden tulkinnan osalta Korkein oikeus totesi, ettei 6.3 kohdan sanamuoto viittaa pelkkään tietojen saamisen mahdollisuuteen eikä siihen, että jo vaara saada sanottuja tietoja muodostaisi esteellisyyden. Toisaalta Korkein oikeus huomautti, ettei valvonta-asioiden ratkaisukäytännöstä ole todettavissa ratkaisuja, joissa olisi edellytetty yksilöityä selvitystä asianajajan saamista tiedoista. Esteellisyyden voi siis luoda myös se, että asianajaja on voinut saada tällaisia tietoja. Korkeimman oikeuden mukaan esteellisyyssääntelyn tarkoituksen mukaista onkin, ettei tapaohjeiden 6.3 kohdan katsota edellyttävän kysymyksessä olevien tietojen tiukkaa yksilöintivelvollisuutta. Tällainen tulkinta on asianajajan kannalta myös ennalta arvattava. Korkeimman oikeuden mukaan tapaohjeiden asianomaista kohtaa sovellettaessa on kuitenkin huolehdittava asianajajan todellisesta mahdollisuudesta puolustautua esteellisyysepäilyä tai -väitettä vastaan. Lisäksi on perusteltua edellyttää, että edellä tarkoitettujen tietojen saaminen on ollut asianajajan hoitamassa muussa tehtävässä todennäköistä.
Korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeudella ollut ollut perustetta katsoa asiassa jääneen osoittamatta, että A olisi saanut tietoonsa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia seikkoja. Asiassa ei myöskään voida hovioikeuden tavoin katsoa sanottujen tietojen jääneen riittävästi yksilöimättä, sillä yhtiökokouksessa käsitellyt aiheet ovat ilmenneet asiakirjoista. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, että valvontalautakunta oli toiminut harkintavaltansa puitteissa katsoessaan A:n olleen tapaohjeiden kohdan 6.3 perusteella esteellinen C Oy:n konkurssipesän pesänhoitajaksi ja että kurinpidollisen rangaistuksen määräämiseen A:lle tämän johdosta oli ollut riittävät perusteet. Varoitusta ei Korkeimman oikeuden mukaan voitu pitää kohtuuttomana seuraamuksena kerrotusta hyvän asianajajatavan vastaisesta menettelystä. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja jätti asian Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisun lopputuloksen varaan. Asianajaja A:lle määrätty varoitus jäi siten voimaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa