» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa avustaja oli matkustanut lakiasiaintoimistonsa sijaintipaikkakunnalta hovioikeuspaikkakunnalle hovioikeudessa kolmena perättäisenä päivänä toimitettuun pääkäsittelyyn jokaisena päivänä. Avustajalla katsottiin olevan oikeus saada valtion varoista palkkio matka-ajalta jokaiselta päivältä, kuitenkin oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 2 momentin nojalla vain kahdeksalta tunnilta, ja korvaus matkakuluista.
Asiassa oli kysymys siitä, minkä perusteiden mukaisesti asianomistajan oikeudenkäyntiavustajana toimineelle A:lle maksetaan valtion varoista palkkio matka-ajalta ja korvaus matkakuluista, kun hän oli matkustanut lakiasiaintoimistonsa sijaintipaikkakunnalta Mikkelistä hovioikeuspaikkakunnalle Kuopioon hovioikeudessa kolmena perättäisenä päivänä toimitettuun pääkäsittelyyn sen jokaisena istuntopäivänä. Oikeusapulain mukaan yksityiselle avustajalle suoritetaan valtion varoista kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Palkkioiden ja korvausten perusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asiassa sovellettavan oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan avustajalle maksetaan palkkio muun muassa matkustamisesta oikeudenkäyntiin sekä muusta avustamisen kannalta välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta. Palkkioasetuksen mukaan palkkiota matka-ajalta ei yhdessä asiassa makseta ilman erityistä syytä enempää kuin kahdeksalta tunnilta.
Korkein oikeus totesi, että avustaja oli oikeutettu saamaan palkkion oikeudenkäyntiin matkustamisen aiheuttamasta ajanhukasta palkkioasetuksessa säädetyin edellytyksin. Lähtökohtaisesti palkkio matka-ajalta maksetaan avustajan todellisen matkustamisen mukaisesti. Päivittäisen matkustamisen korvaamista arvioitaessa huomiota voidaan kiinnittää istuntopäivien keston ohella muun muassa siihen, ovatko avustajan toimistossa hoidettavina olevat muut asiat edellyttäneet hänen matkustamistaan istuntopäivien välillä toimistopaikkakunnalle. Päivittäinen matkustaminen voidaan kuitenkin jättää korvaamatta, jos matkustamiseen ei ole ollut perusteltua syytä ja siitä aiheutuisi ylimääräisiä kustannuksia valtiolle. Tässä tapauksessa istuntopäivät olivat olleet kestoltaan lyhyitä siten, että istunto oli päättynyt ensimmäisenä pääkäsittelypäivänä kello 14 ja toisena päivänä kello 15. Kolmen istuntopäivän kokonaiskesto päivittäisiä taukoja lukuun ottamatta oli ollut noin yhdeksän tuntia. Istuntopäivien välillä tapahtunut matkustaminen on näissä olosuhteissa kohtuullista korvata. Avustaja oli vaatinut matka-ajan palkkiota yhteensä 12 tunnilta esittämättä kuitenkaan mitään erityistä syytä palkkion maksamiseen kahdeksan tuntia ylittävältä osalta. Hän oli siten oikeutettu saamaan palkkion palkkioasetuksen mukaisesti vain kahdeksalta tunnilta. Koska A:lle maksettiin palkkiota matka-ajalta, hän oli oikeutettu saamaan korvauksen vaatimistaan matkakuluista. Korvauksen määrää laskettaessa ottiin kuitenkin huomioon, että hovioikeus oli määrännyt maksettavaksi hänelle matkakulujen korvauksen sijasta arvioituja majoituskuluja vastaavat 192 euroa.
A:lle maksettiin valtion varoista hovioikeudessa maksettujen määrien lisäksi palkkioksi neljän tunnin matka-ajalta 400 euroa, korvaukseksi matkakuluista 98,40 euroa ja arvonlisäveron määrä 109,65 euroa, mitkä määrät jäivät valtion vahingoksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa