Minilex - Lakipuhelin

Yrityssalaisuuden väärinkäyttö - KKO:2013:17

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

  • Yrityssalaisuuden väärinkäyttö
    Tahallisuus
    Olosuhdetahallisuus

Asiassa KKO:2013:17 oli kyse siitä, mitä yrityssalaisuuden väärinkäytön tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää selvitettäväksi teon esirikokseksi väitetystä menettelystä ja sen rangaistavuudesta. Lisäksi asiassa oli kyse tahallisuuden arvioinnista.

Syyttäjä vaati asiassa X:lle rangaistusta yrityssalaisuuden väärinkäytöstä, koska X oli A Ltd:n omistajana, toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä yhtiön elinkeinotoiminnassa käyttänyt oikeudettomasti B Oy:lle kuuluvia yrityssalaisuudeksi katsottavia tietoja muun ohella myymällä C Oy:lle 380 kappaletta MX-tuotemerkillä varustettua moottorikelkkapukuja, jotka oli valmistettu käyttämällä oikeudettomasti esikuvana B Oy:n suunnitteleman SX-moottorikelkkapuvun valmistamiseen tarvittavia yrityssalaisuuksiksi katsottavia kaavoja.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja B:n korvausvaatimuksen koska sen mukaan syytteessä ei ollut edes väitetty, että X olisi oikeudettomasti käyttänyt rikoslaissa määritellysti toiselle kuuluvaa yrityssalaisuutta elinkeinotoiminnassaan. Käräjäoikeuden mukaan syyttäjä ei myöskään ollut maininnut mitään rikosta, jolla yrityssalaisuuksiksi katsottavia kaavoja olisi saatu tietoon tai ilmaistu toiselle, tai täsmentänyt syytettä pyydettäessä puuttuvan rikoksen tunnusmerkistön osalta.

Syyttäjän ja B:n valitettua hovioikeuteen se päätyi katsomaan, että syytteessä mainitut X:n tilaamat MX-moottorikelkkapuvut oli valmistettu käyttämällä oikeudettomasti SX-moottorikelkkapuvun kaavoja ja tuomitsemaan X:n yrityssalaisuuden väärinkäytöstä 50 päiväsakkoon. Lisäksi hovioikeus velvoitti hänet suorittamaan B:lle vahingonkorvausta.

X:lle myönnettiin valituslupa korkeimmasta oikeudesta. Tahallisuuden arviointia koskevilta osin korkeimman oikeuden presidentti määräsi, että asia on ratkaistava vahvennetussa jaostossa.

X katsoi valituksessaan, ettei syyttäjä ollut enää hovioikeudessa voinut täydentää syytettään yrityssalaisuuden väärinkäytön esirikosta koskevan tunnusmerkistötekijän osalta. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeudessa syytteen tarkistaminen oli sallittua samoilla edellytyksillä kuin käräjäoikeudessa. Tilannetta arvioituaan korkein oikeus tuli tulokseen, että syyttäjä oli voinut tarkistaa syytettään hovioikeudessa eikä se ollut loukannut X:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Näin ollen asiassa ei korkeimman oikeuden mukaan ole ollut estettä tutkia syyttäjän hovioikeudessa esirikoksesta esittämää teonkuvausta.

Korkein oikeus katsoikin, että kyse oli siitä, olivatko moottorikelkkapukujen valmistuksessa käytetyt kaavat olleet yrityssalaisuuksia, siitä, millaisia edellytyksiä yrityssalaisuuden väärinkäytön esirikoksen rangaistavuudelle oli asetettava, sekä siitä, millaista selvitystä esirikoksesta ja tekijän tietoisuudesta esirikoksesta yrityssalaisuuden väärinkäytön syyksilukeminen edellyttää. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että kyse oli myös X:n tahallisuuden arvioinnista.

Aluksi korkein oikeus arvioi rikoslain yrityssalaisuussäännöksiä ja tuli tulokseen, että kyseisessä asiassa SX-moottorikelkkapuvun valmistuksessa käytetyt kaavat ovat olleet rikoslain tarkoittamia yrityssalaisuuksia.

Seuraavaksi korkein oikeus totesi, että rikoslaki edellyttää, että yrityssalaisuus on saatu tietoon tai ilmaistu rikoslaissa rangaistavaksi säädetyllä teolla ja myös ulkomailla tehdyn esirikoksen rangaistavuutta arvioidaan Suomen lain mukaan. Muun muassa omien ennakkopäätöstensä perusteella korkein oikeus katsoi, ettei yrityssalaisuuden väärinkäytön tunnusmerkistössä mahdollisten esirikosten joukkoa ei ole rajoitettu. Näin ollen esirikoksia voivat olla kaikki rikoslaissa rangaistaviksi säädetyt teot, joiden vuoksi yrityssalaisuus on joutunut pois siihen oikeutetun tahon hallusta ja joiden vuoksi yrityssalaisuuden väärinkäyttö on tullut mahdolliseksi. Tältä pohjalta korkein oikeus katsoi, ettei yrityssalaisuuden väärinkäytössä esirikoksen selvittäminen ole tarpeen siinä tarkoituksessa, että voitaisiin todeta sen kuuluvan tunnusmerkistössä nimettyjen esirikosten joukkoon. Yrityssalaisuuden väärinkäytössyytteessä on kuitenkin ilmoitettava, millä rangaistavaksi säädetyllä menettelyllä yrityssalaisuus väitetään hankituksi tai minkä seikkojen väitetään osoittavan, ettei tietoa ole voitu saada muuten kuin rikoksella.

Kyseisen asian kannalta korkein oikeus katsoi ensinkin, että syyttäjä on hovioikeudessa tarkistanut syytettään ilmoittaen, minkä rikosten tunnusmerkistön esirikokseksi väitetty menettely on voinut täyttää. Syyttäjän kuvauksen mukaan nimetty henkilö oli Pakistanissa saanut tietoonsa SX-moottorikelkkapukujen kaavat pukuja B Oy:n alihankkijana valmistaneen E-yhtiön tietokoneelta ja että kaavoja oli käytetty MX-moottorikelkkapukujen valmistuksessa. X oli kuitenkin kiistänyt, että hänellä olisi ollut tietoa asiasta.

Hovioikeus oli katsonut riidattomasti selvitetyksi, että SX-moottorikelkkapuvun kaavat oli Pakistanissa luvattomasti otettu E-yhtiön tietokoneelta ja luovutettu MX-moottorikelkkapuvut valmistaneelle F-yhtiölle. Samoin hovioikeus katsoi selvitetyksi, että kaavat olivat päätyneet MX-moottorikelkkapukujen valmistajalle yritysvakoilun tai jonkun muun rikoslaissa rangaistavaksi säädetyn teon seurauksena. Korkein oikeus kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, ettei sitä henkilöä, jonka syyttäjä mainitsi oikeudettomasti luovuttaneen kaavat MX-moottorikelkkapuvut valmistaneelle yhtiölle, ollut kuultu esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä henkilökohtaisesti.

Hovioikeus oli samoin katsonut selvitetyksi senkin, että MX-moottorikelkkapuvut on valmistettu käyttämällä SX-moottorikelkkapuvun kaavoja, ja että moottorikelkkapuvun kaavoilla oli ollut B:lle taloudellista arvoa, ja että yhtiö ei ollut sallinut kaavojen käyttöä kilpailevaan elinkeinotoimintaan.

Korkein oikeus katsoi, että näillä perusteilla voitiin pitää riittävän varmana sitä, että kaavojen siirto B Oy:n käyttämältä valmistajalta X:n käyttämälle valmistajalle ei ollut ollut luvallinen. Lisäksi korkein oikeus totesi, että jos yrityssalaisuuden hankkimista varten oli hankittu oikeudettomasti pääsy tietoon tai tieto jäljennetty, menettely täytti yritysvakoilun tunnusmerkistön. Lisäksi, jos tiedot siirtäneellä henkilöllä oli ollut oikeus B:n toimeksiannon mukaan käyttää tietoa, sen siirtäminen toiselle täytti yrityssalaisuuden rikkomisen tunnusmerkistön. Sen sijaan korkeimman oikeuden mukaan yrityssalaisuuden väärinkäytön syyksilukeminen ei edellytä, että sen esirikoksesta esitettäisiin sellainen selvitys, joka vaaditaan yritysvakoilun tai yrityssalaisuuden rikkomisen syyksilukemiseen itsenäisenä rikoksena. Korkein oikeus tuli tulokseen, että asiaa kokonaisuutena arvioitaessa voidaan katsoa, että yrityssalaisuuden hankkiminen muuten kuin yritysvakoilulla tai yrityssalaisuuden rikkomisella oli asiassa niin epätodennäköistä, että yrityssalaisuuden väärinkäytön esirikos oli katsottava asiassa tunnusmerkistön edellyttämin tavoin selvitetyksi.

Tahallisuuden osalta korkein oikeus katsoi ensin, ettei ratkaistavana olevassa asiassa ollut sellaisia sovellettavaan tunnusmerkistöön tai teko-olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden takia olisi ollut perusteltua poiketa korkeimman oikeuden vakiintuneesta tavasta arvioida tahallisuutta. Näin ollen tahallisuutta voitiin tapauksessa korkeimman oikeuden mukaan arvioida sen mukaan, oliko henkilö pitänyt varmana tai varsin todennäköisenä, että väärinkäytön kohde oli yrityssalaisuus ja että se oli saatu tietoon tai ilmaistu rikoksella.

Korkein oikeus totesi ensin, ettei ole näytetty toteen sitä, että X:llä olisi ollut varmaa tietoa siitä, että B Oy:n moottorikelkkapuvun kaavoja olisi käytetty MX-moottorikelkkapukujen valmistuksessa. Sen sijaan X:n tiedossa oli korkeimman oikeuden mukaan ollut syksyllä 2006 useita seikkoja, jotka olivat voimakkaasti viitanneet kaavojen ja B Oy:n yrityssalaisuuksien oikeudettoman käytön todennäköisyyteen.

Asiassa esitettyjen todisteiden perusteella korkein oikeus päätyi katsomaan, että X oli tiennyt, että hänelle toimitetuissa mallipuvuissa oli samanlaisia yksityiskohtia kuin B:n puvuissa ja että B valmistutti samaan aikaan moottorikelkkapukuja E-yhtiössä. Sähköpostiviestien perusteella korkein oikeus tulkitsi X:n myös mieltäneen, että E-yhtiö oli jollain tavoin osallistunut myös MX-pukujen valmistamiseen tai että yhtiö oli ainakin tarkoin perillä kyseisen puvun ominaisuuksista. Samoin korkein oikeus tulkitsi viestien osoittaneen, että X oli olettanut, että hänen tilaamansa puvut oli valmistettu käyttämällä samoja moottorikelkkapuvun kaavoja, joilla B Oy:n puvut oli valmistettu. Korkein oikeus ei pitänyt asiassa uskottavana sitä, ettei alan elinkeinonharjoittaja X olisi tiennyt sanotun moottorikelkkapuvun ulkonäön ja toimivuuden määrittävien kaavojen kuuluneen B:lle.

Asiaa kokonaisuutena arvioituaan korkein oikeus tuli siihen tulokseen, että X oli tahallisesti käyttänyt B:n yrityssalaisuutta oikeudettomasti hyväkseen elinkeinotoiminnassaan ja oli siis syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan yrityssalaisuuden väärinkäyttöön.

Rangaistuksen mittaamisen osalta korkein oikeus totesi, ettei hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta ollut aiheitta muuttaa, mutta koska X oli ollut kiinniotettuna, pidätettynä ja tutkintavankeudessa 11.6.2007 - 20.6.2007 rangaistuksesta tuli rikoslain nojalla tehdä vapaudenmenetysaikaa vastaava vähennys, eli 30 päiväsakkoa.


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 


 

Selaa lakitietoa