» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys hyvityskorvauksen vaatimisesta oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta. Kun yhtiö B oli peruuttanut kanteensa A:ta vastaan, oli Turun käräjäoikeus jättänyt asian sillensä ja velvoittanut B:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi harkitsemallaan määrällä. A oli valittanut korvausmäärästä hovioikeudelle ja vaatinut samalla hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Hovioikeus ei ollut muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. A oli hakenut valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta (KKO) ja vaatinut valituksessaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta samalla hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä 9 000 euroa sekä korvausta hyvityksen vaatimisesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista 427 euroa.
Sovellettavana säännöksenä KKO:ssa oli lain oikeudenkäynnin viivästymisen hyvityksestä (hyvityslain) 7 §:n 1 momentti. Sen mukaan vaatimus on tehtävä hyvissä ajoin ja viimeistään ennen pääasian käsittelyn päättymistä puhevallan menettämisen uhalla. Saman pykälän 2 momentin mukaan vaatimusta ei voida tehdä vasta KKO:ssa ilman pätevää syytä. Lain 9 §:n mukaan tuomioistuin ratkaisee hyvitysvaatimuksen samalla kun se ratkaisee pääasian. Lain 14 §:n voimaantulosäännöksen mukaan hyvitys voidaan määrätä maksettavaksi myös asiassa, joka on vireillä lain tullessa voimaan. Asiassa tuli täten KKO:ssa arvioitavaksi se, että oliko A:lla ollut hyvityslain 7 §:n mukainen pätevä syy hyvitysvaatimuksen tekemiseen vasta KKO:ssa.
KKO oli viitannut hyvityslain esitöihin, joissa oli lausuttu, että hyvitysvaatimus on tehtävä ennen pääasian käsittelyn päättymistä vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä.
KKO oli täten todennut, että vaatimus oikeudenkäynnin viivästyksen hyvittämisestä on puhevallan menettämisen uhalla tehtävä ennen pääasian käsittelyn päättymistä. Tutkittavana olevassa tapauksessa pääasian käsittely oli päättynyt käräjäoikeudessa 20.1.2009 sen jätettyä lainvoimaisella päätöksellään pääasian sillensä. Tämän jälkeen kysymys oli ainoastaan ollut oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta, joka oli pääasiaan nähden liitännäinen sivuvaatimus. A:n tämän kysymyksen yhteydessä esittämää hyvitysvaatimusta ei siten voitu tutkia. Asiassa ei täten ollut tullut arvioitavaksi, oliko A:lla ollut hyvityslain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu pätevä syy tehdä hyvitysvaatimus vasta KKO:ssa. A:n vaatimus oikeudenkäynnin viivästymishyvityksestä jätettiin tutkimatta ja vaatimus hyvityksen vaatimisesta aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa