» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A:n auto oli kärsinyt vahinkoa B:n oltua syyllinen liikenneonnettomuuteen, jossa A oli osallisena. A:lla oli käytössään vain pari kuukautta vanha auto, joka vaurioitui onnettomuudessa niin paljon, ettei sitä voitu enää korjata kelvolliseksi. Vakuutuksen perusteella B:n vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan B:n aiheuttaman vahingon A:n autolle. Yleisenä periaatteena tämänkaltaisissa vahingonkorvaustapauksissa on, että vahingon kärsijällä on oikeus täyteen taloudelliseen korvaukseen kärsimästään vahingosta. A oli kuitenkin tapauksessa väittänyt, että hän ei olisi pystynyt hankkimaan uutta vastaavan autonsa tilalle samantasoista, samanlaista autoa onnettomuuden jälkeen vaurioituneen autonsa tilalle ilman vapaaehtoisesti otettua vaunuvahinkovakuutusta, jonka tarkoituksena oli korvata uuden auton hankintahinta omavastuuosuus vähennettynä summasta. Jotta A oli voinut saada täyden korvauksen, täytyi hänen käyttää vaunuvahinkovakuutustaan, joka merkitsi sitä, että hän menetti vahingottomien vakuutuskausien määrään perustuvan vakuutusbonuksen.
Korkein oikeus katsoi, että liikennevakuutuslain nojalla vakuutusyhtiö oli ollut velvollinen B:n liikennevakuutuksesta korvaamaan A:n autolle tapahtuneet vahingot maksamalla A:lle auton käyvän arvon mukaisen vahingonkorvauksen. A menetti bonus-etunsa sillä perusteella, että hän oli vapaaehtoisuuteen perustuvasta vaunuvahinkovakuutuksestaan hakenut korvauksen siitä summasta, joka kattoi auton hankintahinnan. Näin ollen A:n bonus-edun menetyksen ei voida katsoa olevan B:n syyksi luettavaa. B:n vakuutusyhtiö kuitenkin kattoi sen summan, mikä A:n auton käypä arvo oli juuri ennen vahingon tapahtumahetkeä, joten A:n oman valinnan alaista oli se, että haluaako tämä käyttää ’’puuttuvan summan’’ kattamiseen vaunuvahinkovakuutusta vai olisiko hän säilyttää bonus-etunsa olla käyttämättä edellä mainittua vakuutusta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa