» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asiassa KKO:2013:53 oli kyse arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä sekä rangaistuksen tuomitsemisen estävästä rikoksen vanhentumisesta.
Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta, joka oli tehty aikana 9.12.2002 – 15.1.2003. Perusteina syyttäjä esitti, että A oli X Oyj:n toimitusjohtajana 31.12.2002 asti ja koko tekoajan yhtiön hallituksen varsinaisena jäsenenä ja oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättänyt antamatta sellaisen yhtiön osakkeeseen liittyvän tiedon, joka hänen arvopaperimarkkinalain mukaan olisi tullut antaa. Tieto, että X Oyj:n vuoden 2002 toisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos tulisi jäämään yhtiön 29.10.2002 antamassa pörssitiedotteessa arvioitua olennaisesti alhaisemmaksi oli myös ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. Syyttäjän mukaan kyseinen tieto oli selvinnyt viimeistään 9. - 11.12.2002, mutta yhtiö oli kuitenkin ilmoittanut, että vuoden 2002 osakekohtaisen tuloksen ennakoidaan olevan tappiollinen vasta 16.1.2003 antamassaan pörssitiedotteessa.
Käräjäoikeus katsoi kuitenkin näytetyksi, että A oli saanut lopullisen ja varman tiedon kyseisestä asiasta vasta hallituksen kokouksessa 15.1.2013. Tulosvaroitus oli annettu heti seuraavana päivänä, eli käräjäoikeuden mukaan ilman aiheetonta viivästystä. Käräjäoikeus hylkäsi syyteen.
Hovioikeudessa arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos kuitenkin luettiin A:n syyksi 11.6.2010 annetulla tuomiolla.
A:lle myönnettiin valituslupa korkeimmasta oikeudesta ja valituksessaan hän vaati syyteen hylkäämistä. A myös katsoi, että asia oli rikoslain nojalla vanhentunut koska tekoajasta oli kulunut yli 10 vuotta, eikä häntä voitu korkeimmassa oikeudessa enää tuomita rangaistukseen epäillystä rikoksesta. Syyttäjä katsoi kannanotossaan, että rangaistus voitiin tuomita, koska hovioikeuden täytäntöönpanokelpoinen tuomio oli annettu ennen 10 vuoden määräajan kulumista umpeen. Korkein oikeus arvioi rikoslain ja oikeudenkäymiskaaren säännöksiä ja tuli siihen tulokseen, että koska hovioikeuden antama tuomio ollut tullut täytäntöönpanokelpoiseksi ennen kymmenen vuoden kulumista rikoksen teosta eivät rikoslain vanhentumissäännökset aiheuttaneet sitä, että oikeus tuomita A:lle rangaistus olisi vanhentunut tai rauennut.
Varsinaisen pääasian osalta korkein oikeus katsoi, että arvioitavaksi tulee se, onko A:lla ollut viimeistään 11.12.2002 sellaista tietoa, jonka perusteella hän olisi voinut päätellä, ettei yhtiö saavuta 29.10.2002 annetussa pörssitiedotteessa ennakoitua osakekohtaista tulosta. Lisäksi kysymys oli siitä, oliko ennakoidussa tuloskehityksessä tapahtunut muutos ollut niin olennainen, että arvio osakekohtaisen tuloksen muuttumisesta olisi tullut välittää osakemarkkinoille. Näiden seikkojen jälkeen arvioitava oli vielä se, oliko A laiminlyönyt velvollisuuttaan ryhtyä toimenpiteisiin tulosvaroituksen antamiseksi ilman aiheetonta viivytystä ja oliko hänen menettelyään pidettävä törkeän huolimattomana.
Korkein oikeus tutki ensinkin X:n julkistamia markkinatietoja ja arvioi sen jälkeen arvopaperin arvoon vaikuttavan tiedon olennaisuutta tapauksessa. Aluksi korkein oikeus totesi, että rikoslain ja arvopaperimarkkinalain mukaan tiedonantovelvollisuus syntyy, kun julkistettava tieto on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon. Korkeimman oikeuden mukaan olennaisuutta arvioitaessa voidaan huomioida myös kulloinkin vallitsevat tosiasialliset olosuhteet, joilla voi katsoa olevan merkitystä järkevän sijoittajan päätöksenteolle.
Korkein oikeus totesi, että koska kyseessä oli ennuste, ei sen voida aina olettaa toteutuvan ennakoidun suuruisena, tai että kaikkia vähäisiäkin poikkeamia tulisi pitää sellaisina, jotka tulisi oikaista markkinoille. Korkein oikeus kuitenkin tutki yhtiön toteutunutta osakekohtaista tulosta aiemmilta kuukausilta ja totesi niiden perusteella, ettei yhtiöllä ole ollut erityisiä perusteita arvioida joulukuun kannattavuuden muodostuvan edellisiä kuukausia paremmaksi. Tämän vuoksi yhtiön olisi tullut korostuneesti seurata tuloksen kehittymistä. Korkein oikeus myös katsoi, että kyseinen tieto oli ollut omiaan vaikuttamaan X:n osakkeen arvoon olennaisesti ja järkevä sijoittaja olisi todennäköisesti ottanut sen huomioon sijoituspäätöstä tehdessään. Korkein oikeus katsoikin, että kyseinen tieto olisi tullut tiedottaa markkinoille ilman aiheetonta viivytystä.
Tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ajankohdasta korkein oikeus totesi ensinkin, että arvopaperimarkkinalain mukaan velvollisuus ei synny vielä epävarmoihin tietoihin tai alustavaan ennusteeseen perustuvan arvelun perusteella. Tapauksessa yhtiössä oli valmistunut 11.12.2002 lopullinen tulosraportti, joka oli sisältänyt korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan riittävän luotettavaa ja varmaa tietoa siitä, että toisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos tuli jäämään 29.10.2002 ilmoitettua olennaisesti alhaisemmaksi ja että aiemmin julkistetun tulosennusteen saavuttaminen ei enää ollut todennäköistä. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että tulosraportin lisäksi A:lla on ollut toimitusjohtajan roolinsa vuoksi käytössään myös yhtiön talousjohdolta saatua tietoa, jonka seuraamista häneltä on voitu edellyttää. Tapauksessa talousjohdon sähköpostiviesteistä A:lle on ilmennyt mainitun tulosraportin perusteella tehtyjä päätelmiä tukevia käsityksiä yhtiön kannattavuuden kehityksestä. Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että A:lla oli ollut mainittu tieto viimeistään 11.12.2002 ja hänen olisi tullut tällöin ryhtyä valmistelemaan tulosvaroituksen antamista. Vaikka A:n toimitusjohtajan sijaisuus päättyi 31.12.2002 olisi hänen silti sen jälkeenkin yhtiön hallituksen jäsenenä tullut välittää tietonsa yhtiön johdolle.
Seuraavaksi korkein oikeus arvioi A:n menettelyä. Alkuun se totesi arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen olevan rangaistava tahallisena ja törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan, kun huomioon otetaan A:n saamat tiedot, hänen asemansa ja kokemuksensa sekä tulosennusteita koskevien tietojen merkitys, A:n voitiin katsoa laiminlyöneen velvollisuutensa saattaa tiedot välittömästi hallituksen tietoon tai ryhtyä toimenpiteisiin tulosvaroituksen antamiseksi. Näin ollen korkein oikeus katsoi A:n menetelleen asiassa törkeän huolimattomasti ja menettely oli jatkunut 16.1.2003 asti, jolloin yhtiön hallitus oli päättänyt antaa tulosvaroituksen.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota, vaan katsoi A:n syyllistyneen arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa