Vastaaja oli ajanut oman autonsa mökkinaapurin auton eteen siten, ettei naapuri voinut lähteä autollaan. Turun hovioikeus kumosi Pirkanmaan käräjäoikeuden ratkaisun vapaudenriistosta. Hovioikeuden mukaan naapurin liikkumisvapautta oli vaikeutettu, mutta vapaudenriiston tunnusmerkistö ei ollut tällä täyttynyt.
Syytteessä vastaaja oli ensisijaisesti vapaudenriistona oikeudettomasti riistänyt naapurinsa liikkumisvapauden ja toissijaisesti tienkäyttäjänä tarpeettomasti estänyt tai häirinnyt liikennettä ja täten syyllistynyt liikennerikkomukseen. Vapaudenriistoa koskevan syytteen osalta teko oli tahallinen, koska naapurusten välit olivat riitaiset ja teko itsessään oli tarpeeton ja päättynyt vasta ulkopuolisen kehottaessa vastaajaa jatkamaan matkaansa.
Käräjäoikeudessa vastaajaa vaadittiin suorittamaan vahingonkorvauksena 300 euroa korkoineen liikkumisvapauden menettämisen aiheuttamasta pelosta ja ahdistuksesta (kärsimyskorvaus). Vastaaja kiisti vapaudenriiston, sillä naapurilla oli mahdollisuus poistua tilanteesta sekä autolla, että kävellen. Käräjäoikeus katsoi vastaajan syyllistyneen syytettyihin rikoksiin ja tuomitsi 20 päiväsakkoa ja hyväksyi 300 euron korvausvaatimukset.
Vastaaja vaati hovioikeudessa käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja syytteiden hylkäämistä. Syyttäjä vaati naapurin kanssa, että valitus hylättäisiin.
Hovioikeus katsoi vapaudenriiston osalta rikoslain esitöistä, että liikkumisvapauden riistäminen pitäisi olla sillä tavoin perinpohjaista, ettei henkilön liikkumista ainoastaan rajoiteta. Toisen pakottaminen käyttämään eri kulkureittiä kuin mitä hän haluaisi ei tarkoita, että hänen liikkumisvapautensa olisi riistetty. Hovioikeus täten kumosi syytteen vapaudenriiston osalta, mutta katsoi liikennerikkomuksen tapahtuneen.
Hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi liikennerikkomuksesta 6 päiväsakkoa ja vapautti vastaajan suorittamasta 300 euron kärsimyskorvaukset naapurilleen.
Asiasta ensiksi uutisoi Edilex-lakipalvelu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi