Hovioikeus katsoi, että asiassa oli ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu erityinen syy velvoittaa äiti korvaamaan isän oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. Huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys, ei asiassa ollut kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta velvoittaa äitiä maksamaan isän oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamiselle osaksikaan ei ollut laissa säädettyjä edellytyksiä.
Hovioikeuden ratkaisusta
Pääasiaratkaisun perustelut
Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.
Yksinomaan se seikka, että asianosaiset ovat eri mieltä asian lopputuloksesta, ei johda kulujen korvausvelvollisuuteen. Kulujen korvaamista on tällöinkin syytä arvioida sen nojalla, millaiset perusteet asianosaisilla on ollut asian riitauttamiseen ja miten asia noihin asianosaisten esiintuomiin perusteisiin nähden on ratkaistu. Haettaessa muutosta on vastaavasti arvioitava, millaiset perusteet asianosaisella on ollut muutoksenhakuun ja miten asia on noihin perusteisiin nähden ratkaistu.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta.
Lain esitöiden mukaan kyse on poikkeussäännöstä, jonka soveltaminen tulisi kysymykseen silloin, jos kokonaisuutena arvioiden kohtuullistamisen edellytykset täyttyisivät. Edellytysten täyttyminen vaatii kaikkien laissa mainittujen seikkojen punnintaa eikä mikään niistä yksinään voi synnyttää säännöksen tarkoittamaa kohtuuttomuutta.
Johtopäätökset
Kuten käräjäoikeuden päätöksessä on todettu, Äidin lasten huoltoa ja asumista koskevien vaatimusten perusteeksi esittämät seikat ovat jääneet näyttämättä tai niiden ei ole katsottu olleen sillä tavoin merkityksellisiä, että hänen esittämiinsä vaatimuksiin olisi ollut minkäänlaisia perusteita. Näiltä osin ratkaisu on perustunut yksinomaan Isän vetoamiin, jo pitkään vallinnutta asiaintilaa ja sen pysyttämistä tukeviin perusteisiin. Huollon ja asumisen osalta, joihin asian käsittely oli pääosin keskittynyt, Isä on selvästi voittanut asian käräjäoikeudessa. Käräjäoikeudessa Äidin hyväksi ratkaistut vaatimukset ovat vain vähäisissä määrin vaikuttaneet oikeudenkäyntikuluihin.
Hovioikeus katsoo, että asiassa oli ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu erityinen syy velvoittaa Äiti korvaamaan Isän oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. Huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys, ei asiassa ole kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta velvoittaa Äitiä maksamaan Isän oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamiselle osaksikaan ei ole laissa säädettyjä edellytyksiä.
Asian näin päättyessä on Äiti velvollinen korvaamaan Isän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi