» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:n tuli selvittää, että olivatko ympäristölautakunnan tässä asiassa antamiin päätöksiin sisältyvät määräykset sellaisia rikoslain 48 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja yksittäistapauksessa annettuja määräyksiä, joiden vastainen laissa määritelty toiminta voi tulla ympäristön turmelemisena rangaistavaksi.
Ympäristölautakunta oli kieltänyt B Oy:tä (yhtiö) jatkamasta lämpölaitoksessa viljankuoren ja -pölyn käyttämistä polttoaineena, kunnes lämpökeskuksen savukaasujen puhdistus oli järjestetty siten, että hiukkaspitoisuus oli enintään 200 milligrammaa megajoulea kohden. Päätöksiensä 18.12.2002, 12.2.2003 ja 19.1.2005 mukaisen velvoitteen täyttämiseksi lautakunta oli asettanut kullakin kerralla 20 000 euron uhkasakon. Lisäksi 19.1.2005 annettu päätös oli annettu myös sillä uhalla, että laitoksen toiminta keskeytetään. Uhkasakkoja oli tuomittu maksettavaksi 10 000 euron määräisenä päätöksellä 12.2.2003 ja 5 000 euron määräisenä päätöksellä 19.1.2005. Vielä lautakunta on määrännyt 14.3.2005 antamallaan päätöksellä toiminnan keskeytettäväksi ja asettanut uuden 30 000 euron määräisen uhkasakon.
Tarkasteltuaan Vaasan hallinto-oikeuden ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä, KKO totesi, että lautakunta oli voinut kieltää yhtiötä käyttämästä viljankuorta ja viljanpölyä polttoaineena kunnes kiellossa määrätyt toimenpiteet oli suoritettu sekä kiellon jäätyä noudattamatta määrätä asettamansa uhkasakot maksettaviksi ja toiminnan lopetettavaksi. Perusteena lautakunnan toimivallalle oli ollut se, että yhtiö oli harjoittanut toimintaa, josta saattoi aiheutua naapureille tai lähistöllä asuville ympäristön pilaantumisena sellaista kohtuutonta rasitusta, jota tarkoitetaan eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa ja johon siten olisi tullut olla ympäristölupa, jota yhtiöllä ei ollut. Asiassa esitetty syyte taas perustui siihen, että A ja yhtiö olivat rikkoneet lautakunnan kieltoa ja saattaneet ympäristöön savukaasupäästöjä siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista ja roskaantumista sekä vaaraa terveydelle.
Ympäristön turmelemisen tunnusmerkin täyttyminen vaatii, että teon on oltava lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastainen tai tehty ilman laissa säädettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti. Näiden edellytysten asettamisen ensisijaisena tarkoituksena voidaan katsoa olevan rajata rangaistavien tekojen piiristä ne tapaukset, joissa joko luvanvaraisesti tai suoraan säännöksen nojalla sallittu teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista tai vaaraa terveydelle.
Tässä tapauksessa kysymys oli asiallisesti siitä, että ympäristölautakunta oli kiellolla määrännyt yhtiön lopettamaan sellaisen toiminnan harjoittamisen, jonka haitalliset ympäristövaikutukset olisi tullut arvioida lupamenettelyssä. Kielto oli näin ollen perustunut siihen, että yhtiö lautakunnan näkemyksen mukaan ilman lupaa harjoitti luvanvaraista toimintaa. Tällainen luvaton toiminta oli ympäristönsuojelulain vastaista ja oli, kuten myös lupaehtoja rikkova toiminta, mainitussa rikoslain kohdassa rinnastettu yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaiseen toimintaan. Epäilystä siitä, että kiellon vastainen toiminta ei ollut sallittua, ei näissä olosuhteissa ollut voinut olla. Estettä tässä tapauksessa katsoa kieltoa sisältävä hallintopakkoa tarkoittava päätös rikoslain 48 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseksi yksittäistapausta koskevaksi määräykseksi ei ollut.
A:n todettiin syyllistyneen rikoslain 48 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa (578/1995 ja 579/2004) tarkoitettuun ympäristön turmelemiseen. Ympäristölautakunnan antamien määräysten rikkomisesta oli seurannut myös sen asettamien uhkasakkojen tuomitseminen yhtiön maksettaviksi. Tämän vuoksi oli syytä erikseen arvioida, oliko tällä seikalla vaikutuksia määrättäessä rangaistuksia A:lle ja yhtiölle.
KKO totesi, että päätöksissä sakon uhkaa ei oltu kohdistettu A:han, häntä ei oltu tuomittu maksamaan uhkasakkoa eikä hänen osaltaan uhkasakon maksuvaatimusta oltu hylätty. Näin ollen hänen osaltaan kysymys ei ollut tilanteesta, jossa samaan henkilöön kohdistettaisiin saman teon johdosta kaksi seuraamusta tai jossa rikottaisiin kahteen kertaan syyttämistä taikka tuomitsemista koskevaa kieltoa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa