» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käytetyn auton ostamista suunnitellut kuluttaja oli elinkeinonharjoittajan kotisivuilla internetissä täyttänyt yksilöintitietolomakkeen, jonka perusteella elinkeinonharjoittaja oli ottanut kuluttajaan yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse. Kysymys oli siitä, oliko kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välille viestien vaihdon perusteella syntynyt auton ja hevoskuljetusvaunun välitystoimeksiantoa koskenut sopimus. Kysymys oli myös siitä, tuliko sopimusta katsoa kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetuksi sopimukseksi, joka on peruutettavissa luvun 15 §:n nojalla.
Kysymys sopimuksen syntymisestä tulee ratkaista varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) ja sopimusoikeudellisten periaatteiden pohjalta. Niiden mukaan sopimuksen katsotaan syntyneen, kun sopimuksen solmimista koskevaan tarjoukseen on annettu myönteinen vastaus tai kun osapuolten voidaan todeta saavuttaneen yksimielisyyden sekä sopimukseen sitoutumisesta että sopimuksen sisällöstä. B oli helmikuussa 2006 täyttänyt yhtiön verkkosivuilla yksilöintitietolomakkeen, jossa hän on ilmoittanut yhtiölle tietoja häntä kiinnostavista automerkeistä ja -malleista. Sen jälkeen B ja yhtiön edustaja olivat puolin ja toisin lähetetyillä sähköposteilla sekä puhelimitse selvitelleet mahdollisuuksia löytää yhtiön toimenpiteiden kautta Saksasta B:lle sopiva auto ja, yhtiön selvittelyjen edettyä, sen lisäksi myös hevoskuljetusvaunu. Yhtiön verkkosivuilla oli yhtiön toimintaa kuvattaessa ilmoitettu yhtiön harjoittavan autojen myynnin sijasta ainoastaan niiden välittämistä Saksasta. B oli ilmoittanut haluavansa ostaa yhtiön ehdottaman Saksassa olevan auton sekä tilata yhtiön välityksellä Saksassa olevan hevoskuljetusvaunun.
Korkein oikeus totesi, että olosuhteiden perusteella B:lle on täytynyt olla selvää, ettei yhtiö toimi myyjänä tai myyjän lukuun, vaan vain B:n lukuun. Ottaen huomioon edellä esitetyt seikat Korkein oikeus katsoi, että yhtiön ja B:n välille on 29.3.2006 syntynyt sopimus, jossa on ollut kysymys yhtiön välityksellä tapahtuvasta käytetyn auton ja uuden hevoskuljetusvaunun hankkimisesta Saksasta ja niiden toimittamisesta B:lle Suomeen. Sopimus on siten käsittänyt välitystoimeksiannon, jossa yhtiö on toimeksisaajana. Sopimus on syntynyt, vaikka yhtiön ja B:n välillä ei vielä tuossa vaiheessa ole sovittu yhtiölle suoritettavan välityspalkkion ja kauppahintojen maksuehdoista. Tässä tapauksessa välitystoimeksiantosopimus B:n ja yhtiön välillä oli 29.3.2006 syntynyt yksinomaan kuluttajansuojalain 6 luvun 4 §:n mukaisia etäviestimiä käyttäen.
Yhtiön edustajan ja B:n tapaamisessa 31.3.2006 oli keskusteltu auton ja kuljetusvaunun kauppahinnan ja yhtiön palkkion suorittamisesta, mutta yhteisymmärrystä maksuajankohdasta ei ollut saavutettu. B ei ollut suostunut maksun suorittamiseen etukäteen ennen auton ja kuljetusvaunun luovuttamista hänelle Suomessa. Yhtiön edustaja oli tapaamisen jälkeen varannut Saksassa olevalta myyjältä B:n aikaisemmin hyväksymän käytetyn auton. Auton ja valmistajalta jo aikaisemmin tilatun kuljetusvaunun toimittaminen Suomeen B:lle oli kuitenkin jäänyt lopulta yhtiöltä suorittamatta. Osapuolet olivat sittemmin kumpikin erikseen esittämillään perusteilla katsoneet sopimuksen jääneen toteutumatta ja rauenneen. Asiassa oli tämän jälkeen kysymys siitä, oliko B velvollinen korvaamaan toimitusten valmistelusta yhtiölle aiheutuneet kulut ja kustannukset.
Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan myös kuluttaja voi joutua korvausvastuuseen sopimuksen peruuttamisesta tai raukeamisesta. Kun kysymys on kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetusta etäsopimuksesta, kuluttajan korvausvastuu määräytyy kuitenkin toisin. Sanotun luvun 15 §:n nojalla kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä elinkeinonharjoittajalle 14 päivän kuluessa siitä lukien, kun hän on saanut elinkeinonharjoittajalta saman luvun 14 §:ssä tarkoitetun sopimusta koskevan vahvistuksen. Jos vahvistus ei täytä 14 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, peruuttamisaika on kolme kuukautta. Jos vahvistusta ei lainkaan anneta, sopimus ei luvun 20 §:n mukaan sido kuluttajaa, jonka on halutessaan vedota sopimuksen sitomattomuuteen ilmoitettava siitä elinkeinonharjoittajalle vuoden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Korkein oikeus totesi, että kuluttajan käyttäessä kuluttajansuojalain 6 luvun 15 §:n mukaista peruuttamisoikeuttaan elinkeinonharjoittajalla ei yleensä ole oikeutta minkäänlaiseen hyvitykseen tai korvaukseen. Kuluttajansuojalain 6 luvun 16 §:n 1 kohdan mukaan kuluttajan peruuttamisoikeutta on rajoitettu, kun palveluksen suorittaminen on jo aloitettu, jos kuluttajalle on ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta luvun 14 §:ssä tarkoitetussa vahvistuksessa. Samoin kuluttajalta puuttuu peruuttamisoikeus luvun 16 §:n 3 kohdan mukaan, kun kysymys on tavarasta, joka on tilauksesta valmistettu kuluttajan toivomusten mukaisesti, ja tavaraa ei voida siitä syystä lainkaan taikka ilman huomattavia tappioita myydä edelleen. Saman luvun 23 §:n 3 momentin mukaan, jos kuluttaja sopimuksen peruuntuessa tai rauetessa saa hyväkseen suorituksen, joka ei ole palautettavissa, kuluttajan on maksettava saamastaan hyödystä kohtuullinen korvaus elinkeinonharjoittajalle.
Yhtiö ei ollut toimittanut B:lle kuluttajansuojalain 6 luvun 14 §:ssä tarkoitettua vahvistusta sopimuksen ehdoista. B:n ja yhtiön lausumista voitiin päätellä, että toimeksiantosopimus on peruuntunut viimeistään 10.4.2006. Tässä tapauksessa ei ole ollut kyse sellaisesta tilanteesta, jossa kuluttajan peruuttamisoikeutta on rajoitettu edellä esitetyin tavoin kuluttajansuojalain 6 luvun 16 §:n nojalla. B:llä on siten ollut kuluttajansuojalain 6 luvun 15 §:n nojalla oikeus sopimuksen peruuttamiseen kuluitta. Asiassa ei myöskään ole ollut kysymys sellaisesta hyödystä, jonka korvaamisesta säädetään sanotun luvun 23 §:ssä.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoi, että B ei ole velvollinen korvaamaan toimitusten valmistelusta yhtiölle aiheutuneita kuluja ja kustannuksia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa