» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Espoolainen säätiö oli vuokrannut osan omistamastaan tontista kiinteistöyhtiölle pysäköintitaloa varten. Vuokra-aika oli 20 vuotta ja se päättyi 14.10.2000. Vuokrakauden jälkeen sopimus oli voimassa viisi vuotta kerrallaan, ellei sitä irtisanottu vähintään yhtä vuotta ennen viisivuotiskauden päättymistä. Sopimuksessa oli lain säännösten mukaisesti mainittu, että jos sopimus päättyi vuokranantajasta johtuvista syistä, oli vuokranantaja velvollinen lunastamaan pysäköintitalon käypään hintaan.
Säätiö myi tontin espoolaiselle osakeyhtiölle, joka irtisanoi maanvuokrasopimuksen päättymään ensimmäisenä mahdollisena päättymispäivänä eli 14.10.2000. Osakeyhtiöllä oli lunastusoikeus ja myös -velvollisuus, mutta lunastushinnasta ei ollut sovittu. Osakeyhtiö vaati käräjäoikeutta vahvistamaan sille omistus- ja hallintaoikeuden pysäköintitaloon. Osakeyhtiö oli antanut kiinteistöyhtiölle lunastusilmoituksen ja katsoi, että omistusoikeus oli siirtynyt ilmoituksen tekemisellä. Kiinteistöyhtiö ei ollut vaatinut lunastushintaa kolmen vuoden kuluessa, joten sen saamisoikeus oli vanhentunut, eikä sillä ollut enää oikeutta vaatia lunastushinnan suorittamista. Lunastushinnasta ei ollut päästy sopuun. Osakeyhtiö oli tarjonnut lunastushinnaksi 271 000 markkaa. Kiinteistöyhtiö katsoi, että sen tuli saada joko 9 115 898 euroa, jos autopaikkoja pitäisi rakentaa uudelleen, tai 6 461 980 euroa, jos rakennus säilyisi nykyisessä käytössä.
Käräjäoikeus katsoi, että omistusoikeus ei ollut siirtynyt pelkällä lunastusilmoituksella. Lunastushinnasta ei ollut yksimielisyyttä, joten asia oli kesken, eikä omistusoikeus ollut siirtynyt. Tällöin saamisoikeuttakaan ei ollut vielä syntynyt eikä lunastussuorituksen vanhentumisaika ollut alkanut. Käräjäoikeus vahvisti lunastushinnaksi 635 000 euroa ja velvoitti kiinteistöyhtiön luovuttamaan määräalan hallinnan osakeyhtiölle. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että osakeyhtiö velvoitettiin lunastamaan rakennus. Lunastushinnaksi vahvistettiin 1 800 000, ja omistus- ja hallintaoikeus siirtyisivät lunastushinnan suorittamisen jälkeen.
Korkein oikeus katsoi alempien oikeusasteiden tapaan, että omistusoikeus ei ollut siirtynyt pelkällä lunastusilmoituksella. Saamisoikeus ei ollut siten vanhentunut, koska sitä ei ollut vielä syntynytkään hintaerimielisyyksien vuoksi. Korkein oikeus vahvisti lunastushinnaksi 1 675 000 euroa ja määräsi omistus- ja hallintaoikeuden siirtyväksi osakeyhtiölle sen jälkeen, kun lunastushinta oli maksettu.
Selaa lakitietoa