Minilex - Lakipuhelin

Verorikkomukseen liittyvä arviointi - KKO:2001:87

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

  • Rikos julkista taloutta vastaan
    Verorikkomus

Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa

Tapauksessa oli kyse A:n tekojen arvioinnista verorikkomuksen tunnusmerkistön täyttymisen näkökulmasta. Käräjäoikeudessa katsottiin syytteen mukaisesti, että A oli hoitanut X Oy:n liiketoimintaa, hallintoa ja kirjanpitoa yksin ja jättänyt suorittamatta määräajassa verovirastolle ennakonpidätyksiä 203 149 markan ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja 38 549 markan edestä. A ei ollut yhtiössä asemansa puolesta osakeyhtiön hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja. 

Henkilön katsotaan syyllistyvän verorikkomukseen esimerkiksi silloin, kun hän jättää suorittamatta ennakonpidätyksen, lähdeveron tai tilitettävän varainsiirtoveron, johtuen muusta syystä kuin maksukyvyttömyydestä tai tuomioistuimen määräämästä maksukiellosta. Henkilön on tullut tehdä teko tällöin hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä. Verorikkomuksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää näin ollen tietynlaisen hyötymistarkoituksen olemassaoloa. Verorikkomuksena voidaan samoin tarkoituksin tehtynä pitää myös kalenterikuukaudelta lasketun liikevaihtoveron tai vastaavan tietyistä vakuutusmaksuista suoritettavan veron, tilitettävän arvonlisäveron tai työnantajan sosiaaliturvamaksun suorittamatta jättämistä. Myös tällöin laiminlyönnin syyn on täytynyt olla jokin muu kuin maksukyvyttömyys tai tuomioistuimen määräämä maksukielto. Jos tekoon syyllistynyttä ei rangaista veropetoksesta, voidaan hänet tällöin tuomita verorikkomuksesta sakkoon tai enintään kuuden kuukauden vankeuteen. Vähäisiä ja viivyttelemättä korjattuja laiminlyöntejä ei pidetä verorikkomuksina.

Syytteen mukaan A oli toiminut kuvaillun kaltaiset laiminlyönnit suorittaen tarkoituksenaan hankkia itselleen ja toiselle taloudellista hyötyä, minkä lisäksi ennakonpidätysten ja työnantajan sosiaaliturvamaksujen suorittamatta jättäminen katsottiin tehdyn johtuen muusta syystä kuin maksukyvyttömyydestä. A:n katsottiin tosiasiallisen asemansa ja päätösvaltansa vuoksi olleen vastuussa siitä, että ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut olisivat tulleet suoritetuiksi. A:n tulkittiin näin ollen olleen yhtiössä tosiasiallinen johtaja ja toiminimen kirjoittaja, minkä lisäksi huomioitiin, että A:lla oli ollut käyttöoikeus yksistään yhtiön pankkitiliin. Käräjäoikeus tuomitsi A:n verorikkomuksesta ja eräistä muista samalla kertaa käsitellyistä rikoksista yhteiseen 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen vaatien, että syyte hylätään. Hovioikeus ei kuitenkaan pitänyt tarpeellisena muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa

Tapauksen käsittely jatkui korkeimmassa oikeudessa, kun A:lle myönnettiin asiassa valituslupa, ja hän vaati edelleen syytteen hylkäämistä. A vetosi asemaansa yhtiössä ja siihen, ettei hänen velvollisuuksiinsa ollut lain mukaan kuulunut se, että hän olisi huolehtinut verojen tilittämisestä. Syyttäjä antoi vastauksen korostaen, ettei verorikkomusta tulisi pitää niin sanottuna erikoisrikoksena, eikä tekoon syyllistyminen näin ollen olisi riippuvainen A:n asemasta yhtiössä. Korkeimmassa oikeudessa olennaiseksi muodostui sen arviointi, olivatko yhtiön ennakonpidätysten ja työnantajan sosiaaliturvamaksujen suorittamiset kuuluneet A:n velvollisuuksiin, hänen johtaessaan X Oy:tä tosiasiallisesti. Arvioinnissa pidettiin huomionarvoisina osakeyhtiölain säännöksiä, joiden myötä yhtiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä huolehtimisen katsottiin kuuluvan hallitukselle ja yhtiötä koskevasta juoksevasta hallinnosta, kuten verojen ja maksujen suorittamisesta, huolehtimisen mahdolliselle toimitusjohtajalle. Lisäksi huomioitiin kuitenkin, että myös jokin muu taho saattaa olla velvollinen maksujen suorittamisesta huolehtimiseen, jos niin voidaan katsoa johtuvan osakeyhtiön sisäisestä organisoinnista tai tosiasiallisista olosuhteista.

Korkein oikeus korosti, ettei tekijäpiiriä ole kyseisen rikoksen osalta rajattu ja katsoi näin ollen rikosvastuun voivan kohdistua myös tosiasiallisesti yhtiössä verojen ja maksujen suorittamisesta vastuussa olevaan henkilöön. Rikosvastuun syntyedellytyksenä korkein oikeus piti kuitenkin sitä, että kyseisellä henkilöllä on yhtiössä itsenäinen taloudellinen päätösvalta, jonka myötä hänen on mahdollista määrätä yhtiön varojen käyttämisestä nimenomaan mainittuun tarkoitukseen. A:n katsottiin hoitaneen yhtiön liiketoimintaa tosiasiallisesti täysin yksin, jolloin myös mainitunkaltaisten verojen ja maksujen suorittamisen katsottiin kuuluneen hänen velvollisuuksiinsa. Korkein oikeus huomioi A:n vetoamisen myös X Oy:n maksukyvyttömyyteen syynä verojen ja maksujen suorittamisen laiminlyönnille. Korkein oikeus viittasi perusteluissaan kuitenkin aiempaan oikeuskäytäntöönsä, jonka mukaan maksukyvyttömänä ei oltu yleensä voitu pitää yritystä, joka laiminlyö edellä mainitut suoritukset, mutta siitä huolimatta jatkaa toimintaansa maksaen saamisia esimerkiksi muille velkojille. Laiminlyöntien ei näin ollen katsottu voineen tapauksessa johtua yhtiön maksukyvyttömyydestä. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden antamaa tuomiota.

Tapauksen käsittelyn osalta voidaan yleisesti ottaen huomioida tarkastelun keskittäminen muun muassa siihen, millainen asema A:lla oli yhtiössä tosiasiallisesti ollut ja toisaalta, miten kyseisenlaista asemaa ja siihen kuuluvia velvollisuuksia tuli tulkita voimassaolevaa lainsäädäntöä vasten. Maksukyvyttömyyskäsitteen sisällön arviointia on puolestaan pidetty usein haastavana arvioitaessa henkilön syyllistymistä verorikkomukseen.


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 


 

Selaa lakitietoa