» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa aviopuolisot Iida H ja Sulo H tekivät keskinäisen testamentin. Sulo oli määrännyt, että jos hän kuolee ennen Iidaa, Iidalla on elinikäinen hallintaoikeus Sulon omaisuuteen ja vasta Iidan kuoltu Sulon perilliset saavat omistusoikeuden tähän omaisuuteen. Sulo kuoli ilman rintaperillisiä 2011.
Sulon lähimmät sukulaiset Kari H myötäpuolineen vaativat käräjäoikeuden hakemuksessa, että asianajaja TH määrättäisiin holhoustoimesta annetun lain nojalla edunvalvojaksi hoitamaan omistajattomassa tilassa olevaa Sulon omaisuutta sekä valvomaan sen tulevan omistajien oikeutta. Iidan oikeutta jäämistöön oli kavennettu testamentilla niin, että hänellä oli hallintaoikeus Sulon omaisuuteen. Omaisuus oli ilman omistajaa siis Iidan elinajan. Iida vastusti hakemusta, jonka mukaan omaisuus ei ollut vailla omistajaa. Sen omisti ja sitä hallinnoin Sulon jakamaton kuolinpesä, jonka osakas Iidakin oli. Hakemus oli siis perusteeton.
Käräjäoikeus lausui, että usein painotetaan leskelle suopeaa tulkintaa testamentissa. Käräjäoikeuden mukaan Sulon tarkoituksena on ollut turvata Iidan oikeus hallita omaisuutta jakamattomana testamentin sanamuodosta riippumatta. Tämän osoitti maininta testamentissa, että omistusoikeuden perilliset saavat vasta Iidan jälkeen. Näin ollen katsottiin, ettei kysymys ollut omistajattomassa tilassa olevasta omaisuudesta, jolloin edunvalvojan määrääminen olisi voinut olla tarpeen. Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.
Kari myötäpuolineen haki muutosta hovioikeudesta. He totesivat Iidan saaneen vain hallintaoikeuden Sulon omaisuuteen testamentin perusteella. Asiassa heidän mukaan oli kysymys siitä, onko Sulo tarkoittanut testamentilla kaventaa Iidan perintökaaren (PK) 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaista aviopuolison perintöoikeutta vai saako Iida testamentista huolimatta Sulon omaisuuteen omistusoikeuden.
Hovioikeus lausui, että testamenttia tulkitaan sanamuodon sekä testamentin tekijän tarkoituksen mukaan. Sulo ei ollut määrännyt omistusoikeutta Iidalle, mutta oli määrännyt sen menevän vasta Iidan jälkeen perillisille. Hovioikeus viittasi PK 12 luvun 1 §:ään ja katsoi aviopuolisoiden tarkoituksena olleen turvata eloon jääneen puolison oikeus hallita jakamattomana omaisuutta. Ei voida katsoa Sulon tarkoituksena olleen syrjäyttää taikka kaventaa Iidan oikeutta periä hänen omaisuuttaan PK 3 luvun mukaan. Näin ollen Iida sai perintönä omaisuuden. Omaisuus ei jäänyt omistajattomaan tilaan eikä edunvalvojan määräämiselle ole syitä. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun.
Kari myötäpuolineen valitti korkeimpaan oikeuteen vaatien hovioikeuden päätöksen kumoamista ja edunvalvojan määräämistä. Iida vaati valituksen hylkäämistä.
Kari myötäpuolineen ovat Sulon veljen lapsia eli PK 2 luvun 2 §:n sukulaisia ja perillisiä. Sulo kuoli avioliitossa ilman rintaperillisiä. Lain mukaan hänet siis perii leski ja Kari ja kaksi muuta perivät hänet vasta Iidan kuoltua PK 3 luvun 1 §:n 3 momentin toissijaisina perillisinä. Asiassa riidatonta on, että Kari myötäpuolineen eivät ole Sulon kuolinpesän osakkaita. Hakemus ei perustukaan osakasasemaan vaan siihen, että Sulo on testamentillaan määrännyt Iidan leskenä saamaan vain hallintaoikeuden omaisuuteen, muttei PK 3 luvun mukaista perintöoikeutta. Näin ollen omaisuus on nyt ilman omistajaa. Edunvalvojan määräämiselle on siten peruste että käytännön tarve holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdan mukaan. Kysymyksenä nyt on, onko Karilla myötäpuolineen oikeus vaatia edunvalvojaa.
Holhoustoimilain 10 §:n mukaan tuomioistuimen tulee määrätä edunvalvoja, mikäli tapahtumasta riippuu, kelle omaisuus menee tai joku saa omaisuuden omistusoikeuksin vasta myöhemmin ja edusta on tarpeen valvomaan tulevan omistajan oikeutta taikka hoitamaan omaisuutta hänen lukuun. Holhoustoimilain 72 §:n 2 momentissa lausutaan, että hakemuksen edunvalvojan määräämisestä voi tehdä muun muassa se, jonka edusta valvomisessa on kysymys taikka tämän läheinen tai edunvalvoja. 3 momentin mukaan mikäli edunvalvoja on tarpeen valvomaan poissa olevan taikka tulevan omistajan oikeutta kuolinpesässä, täytyy esimerkiksi pesänselvittäjän tai pesänosakkaan tehdä hakemus edunvalvojan määräämisestä. Mikäli poissaolevan asiat vaativat muuten hoitamista, voi hakemuksen tehdä myös se, kenen oikeutta tai etua asia koskee. Korkein oikeus totesi, että Kari myötäpuolineen ovat Sulon jäämistön tulevia omistajia. Koska kysymys on siis heidän etujaan ja oikeuttaan koskevasta asiasta, on heillä oikeus hakea edunvalvojan määräämistä. Koska Sulo määräsi testamentin hallintaoikeuden Iidalle ja sen jälkeen Karille ynnä muille, on edunvalvoja tullut määrätä holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdan mukaan valvomaan tulevien omistajin oikeuksia sekä hoitamaan omaisuutta.
PK 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan testamenttia tulee tulkita niin, että se vastaa testamentin tekijän tahtoa. Tässä ei ole muuta näyttöä testamenttaajan tarkoituksesta kuin itse testamentti. Korkein oikeus katsoo, että testamentin tarkoituksena on ollut kaventaa Iidan lakimääräistä perintöoikeutta testamenttiin perustuvaksi hallintaoikeudeksi. Näin ollen testamentilla on tehty tilanne, jossa Sulon omaisuuden omistusoikeus ei kuulu kellekään.
Holhoustoimilain 10 §:n 3 kohdan mukaisesti hakemus edunvalvojan määräämisestä edellyttää, että edustaja on tarpeen valvomaan tulevien omistajien oikeutta taikka hoitamaan omaisuutta heidän lukuun. Korkein oikeus lausui, että edunvalvojan määräämiselle on yleisesti tarvetta esimerkiksi silloin, kun omaisuutta koskevaa päätös- tai määräämisvaltaa olisi käytettävä, mutta ei löydy ketään omistajaa, joka sitä voisi käyttää. Tässä tapauksessa edellytykset edunvalvojan määräämiselle täyttyvät. Näin ollen korkein oikeus kumosi käräjä- ja hovioikeuden päätökset. Korkein oikeus määräsi asianajaja TH:n valvomaan edunvalvojana Sulon omaisuutta tulevien omistajien oikeutta sekä hoitamaan sitä heidän lukuunsa. Edunvalvojan tehtävä ei kuitenkaan rajoita Iidan oikeutta nauttia hallintaoikeudesta testamentin perusteella.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa