» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa Hyvinkään maistraatti vaati, että Veikko A:lle määrätään edunvalvoja hoitamaan A:n omaisuutta ja taloudellisia asioita sekä edustamaan A:ta taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa. A vastusti edunvalvojan määräämistä ja vaati, että hakemus hylätään.
Käräjäoikeus lausui, että asiaan sovellettiin holhoustoimesta annetun lain 8 §:ää, jossa säädettiin, että jos täysi-ikäinen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itsestään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa, tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan. Edunvalvoja voidaan määrätä, jos se, jonka etua olisi valvottava, ei tätä vastusta. Jos hän vastustaa edunvalvojan määräämistä, edunvalvoja voidaan kuitenkin määrätä, jos vastustamiselle ei hänen tilansa ja edunvalvonnan tarve huomioon ottaen ole riittävää aihetta. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että aihetta edunvalvojan määräämiselle ei ollut. Myös hovioikeus katsoi, että A:n varallisuuden oli näytetty olleen asianmukaisessa hoidossa ja hylkäsi hakemuksen.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen. Maistraatti oli katsonut sanotun säännöksen edellyttävän, että A:lle tulee määrätä edunvalvoja, koska hänellä oli huomattava omaisuus, jonka hoitoa hän ei itse kyennyt valvomaan. A taas oli katsonut, että edunvalvoja oli tarpeeton. Korkein oikeus viittasi ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen perjaatteisiin. Lisäksi korkein oikeus viittasi hallituksen esitykseen, jonka mukaan edunvalvonnan järjestämiseen on syytä ryhtyä vain silloin, kun se on asianomaisen etujen kannalta välttämätöntä. Aihetta toisenlaiseen arvioon ei ollut pelkästään sen perusteella, että hän ei enää itse kyennyt kaikilta osin valvomaan omaisuutensa hoitoa. Näin ollen korkein oikeus katsoi, ettei A:n edunvalvonnalle ollut tarvetta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa