» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A Oy ja B Oy olivat allekirjoittaneet keskenään sopimuksen, jonka mukaisten työsuoritusten ja projektijohtopalkkioiden kautta A Oy:lle oli syntynyt yli kahden miljoonan markan suuruinen saatava B Oy:ltä. B Oy ei ollut kuitenkaan suorittanut saatavaa A Oy:lle vielä siinäkään vaiheessa, kun A Oy oli konkurssisäännön mukaisella maksukehotuksella vaatinut saatavaa suoritettavaksi 8 päivän kuluessa.
A Oy vaati kihlakunnanoikeuteen toimittamassaan konkurssihakemuksessa konkurssisäännön nojalla, että B Oy velvoitettaisiin luovuttamaan omaisuutensa konkurssiin sen johdosta, ettei se ollut suorittanut saatavaa. Jotta tähän velvoittaminen olisi mahdollista, saatavan tulisi olla ollut selvä ja riidaton. Tapauksessa tulikin juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, voitiinko saatava katsoa riidattomaksi, kun kävi ilmi, että A Oy oli samoihin aikoihin konkurssihakemuksen toimittamisen kanssa pannut vireille saatavaa koskeneen riidan kihlakunnanoikeudessa.
Kihlakunnanoikeus päätyi hylkäämään A Oy:n konkurssihakemuksen sillä perusteella, ettei sen perusteena ollutta saatavaa voitu katsoa selväksi ja riidattomaksi. Tätä näkökantaa kihlakunnanoikeus perusteli sillä, että A Oy:n vireillepanema kanne tuli käsiteltäväksi kihlakunnanoikeudessa vasta myöhempänä ajankohtana. Myös hovioikeus oli sillä kannalla, ettei A Oy ollut kyennyt näyttämään sillä B Oy:ltä olleen saatavan selvyyttä ja riidattomuutta sillä tavoin kuin konkurssisäännössä edellytettiin. Näin ollen hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta ja velvoitti A Oy:n korvaamaan B Oy:lle hovioikeuden käsittelyssä aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja.
Valitusluvan saatuaan A Oy valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen vaatimuksenaan hovioikeuden tuomion kumoaminen. Korkein oikeus katsoi, että A Oy:n saatava perustui asiakirjaan, joka ulosottolain mukaisesti yksinään täysin todisti saamisen. Korkeimman oikeuden mukaan se, että A Oy oli nostanut B:tä kohtaan saatavaa koskeneen erillisen velkomuskanteen ei tarkoittanut sitä, että saatavaa ei olisi voinut tulkita selväksi ja riidattomaksi. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että saatava oli ollut selvä ja riidaton, ja B Oy tuli laiminlyötyään sen suorittamisen ja jätettyään asettamatta sitä koskevaa vakuutta velvoittaa luovuttamaan omaisuutensa konkurssiin.
Edellä mainituilla perusteilla korkein oikeus kumosi alempien oikeusasteiden tuomiot asiassa ja määräsi B Oy:n omaisuuden konkurssisäännön nojalla luovutettavaksi konkurssiin. Tämän lisäksi korkein oikeus määräsi A Oy:n vaatimuksesta konkurssipesän väliaikaiseksi pesänhoitajaksi asianajaja X:n. Muilta osin korkein oikeus päätyi palauttamaan asian kihlakunnanoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi korkein oikeus velvoitti B Oy:n korvaamaan A Oy:lle korkeimman oikeuden käsittelyssä aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja korkoineen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa