» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B olivat tehneet keskinäisen testamentin, jonka mukaan ensiksi kuolleen jälkeen tämän jäämistöstä tuli erottaa lakiosat ja luovuttaa tai maksaa ne rahana rintaperillisille X, Y ja Z. Muu jäämistö jäisi eloonjääneelle puolisolle täydellä omistusoikeudella, ja menisi eloonjääneen puolison kuoltua rintaperilliselle Z. Viimeksi kuolleen jälkeen tuli jäämistö jakaa testamentattua omaisuutta lukuunottamatta siten, että X ja Y saavat lakiosuutensa ja Z kaiken muun.
A oli kuollut 27.8.1986, ja hänen jälkeensä oli toimitettu ensin ositus ja osittainen perinnönjako 4.10.1994. Perinnönjako oli toimitettu loppuun 23.3.1999. B sai osituksessa ja perinnönjaossa tasinkoa A:n jäämistöstä. Tasinko ja testamentilla saatu omaisuus oli lueteltu esinekohtaisesti. B realisoi tasinkona saamaansa omaisuutta ja maksoi lakiosat rahana. B oli kuollut 19.2.2000.
X vaati perinnönjaossa, että B: suorittamat lakiosat tuli lisätä laskennallisesti B:n jäämistöön, koska ne oli suoritettu tasingolla saadusta omaisuudesta. Pesänjakaja katsoi, ettei perusteita lakiosien laskennalliselle lisäämiselle löytynyt laista. Pesänjakaja katsoi myös, että osituksen ja perinnönjaon toimittamisen jälkeen oli ollut selvää, mikä omaisuus kuului rajoittamattomalla omistusoikeudella leskelle ja mikä A:n testamentilla määräämään omaisuuteen. Lakiosa tuli laskea vain siitä osuudesta, johon leskellä oli rajoittamaton omistusoikeus. Muu osuus tuli antaa testamenttimääräyksen mukaan Z:lle.
X vaati käräjäoikeudessa perinnönjaon oikaisua. Pesän varoihin tuli lisätä testamentin perusteella B:n omistukseen siirtyneet, A:lle kuuluneet asunto-osakkeet sekä A:n jälkeen maksetut lakiosat. Lisäksi X vaati, että hänen tuli saada laskennallinen osuus kaikesta pesän omaisuudesta.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. A:n testamenttaama omaisuus oli määritelty osituksessa ja perinnönjaossa A:n jälkeen esinekohtaisesti. Tämän vuoksi B:n jäämistöön ei kuulunut sellaista omaisuutta, jonka B oli saanut testamentin perusteella ja joka tuli B:n kuoltua luovuttaa A:lle. Lakiosien laskennalliselle lisäämiselle B:n jäämistöön ei ollut perusteita.
Hovioikeus katsoi, että perinnönjaossa tuli noudattaa lain pääsääntöä, jonka mukaan lesken kuoltua ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset saivat puolet lesken pesästä. Toissijaisena perillisenä oli tässä tapauksessa Z, jonka hyväksi testamentissa oli toissijaismääräys. Jo tehty ositus ja perinnönjako eivät vaikuttaneet puolittamisperiaatteen soveltamiseen. Maksetut lakiosat oli vähennettävä ensiksi kuolleen puolison jäämistöstä ja puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta. Käräjäoikeus ja pesänjakaja olivat tulkinneet lakia toisin.
Korkein oikeus katsoi, että lain pääsääntöä tuli hovioikeuden näkemyksen mukaan noudattaa, koska testamentista ei voitu katsoa aiheutuvan muunlaista tulkintaa. Korkein oikeus tulkitsi testamentin sanamuotoa siten, että testamentattu osuus koski jäämistön suhteellista osuutta. Tällöin jäämistöosuudet tuli laskea pääsäännön mukaan. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että osituksessa ja perinnönjaossa oli esinekohtaisesti eritelty, mikä oli B:n omaa omaisuutta, mikä avio-oikeuden perusteella saatua tasinkoa ja mikä testamentin perusteella saatua omaisuutta. B: jälkeen jääneessä omaisuudessa esinekohtaisella erittelyllä ei ollut merkitystä, erittely ei ollut perustunut testamentin määräyksiin vaan ositusta ja perinnönjakoa koskeviin säännöksiin. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Ratkaisusta käy selville, että testamentilla ja sen tulkinnalla on huomattava merkitys perinnönjaon toimittamisessa. Sen vuoksi on välttämätöntä laatia testamentti huolellisesti ja asiantuntijan avustuksella, jotta testamentintekijän todellinen tahto toteutuu perinnönjaossa.
Selaa lakitietoa