» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A ja B olivat ajautuneet välimiesmenettelyyn asunto-osakeyhtiön kanssa. Välitystuomion saamisen jälkeen A ja B olivat hakeneet tuomioon muutosta välimiehille maksettaviksi määrättyjen palkkioiden suuruuden osalta. Välitystuomiossa asianosaiset oli velvoitettu suorittamaan sanottuina palkkioina välimieoikeuden puheenjohtajalle 90 000 markkaa ja välimiesoikeuden jäsenille kullekin 60 000 markkaa. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, voitiinko palkkioiden määrää alentaa. Toisekseen asiassa tuli arvioida, tuliko asunto-osakeyhtiö velvoittaa korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluja asian käsittelystä yleisissä tuomioistuimissa.
Käräjäoikeus katsoi, että välimiesoikeuden puheenjohtajan palkkiota tuli alentaa 70 000 markkaan ja välimiesoikeuden jäsenten palkkioita 40 000 markkaan. A ja B olivat vaatineet myös välitystuomion määräyksen kulujen jakamisesta osapuolten välillä poustamista ja asunto-osakeyhtiön ja välimiesten velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa. Tämän asian osalta käräjäoikeus päätyi hylkäämään A:n ja B:n vaatimuksen ja velvoitti osapuolet vastaamaan ainoastaan omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa.
Hovioikeus puolestaan katsoi, että välimiesoikeuden puheenjohtajan palkkiota tuli alentaa 45 000 markkaan ja välimiesoikeuden jäsenten palkkioita 30 000 markkaan. Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus velvoitti välimiehet ja asunto-osakeyhtiön suorittamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluista korvausta yhteisvastuullisesti sekä käräjäoikeus- että hovioikeuskäsittelyn perusteella.
Korkeimmassa oikeudessa arvioitavaksi jäi asunto-osakeyhtiön valituksen perusteella vain se, tuliko yhtiön korvata A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyiden johdosta. Lisäksi yhtiö vaati A:ta ja B:tä korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkeimmassa oikeudessa. Näiden vaatimusten arviointi korkeimmassa oikeudessa perustui yhtäältä siihen, oliko yhtiö ollut asiassa alemmissa oikeusasteissa kuultavana vai vastaajana, eli toisin sanoen, voitiinko sen katsoa hävinneen asian sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa.
Korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan asunto-osakeyhtiö ei ollut ollut A:n ja B:n vastapuolena käräjäoikeudessa toimitetussa käsittelyssä. Tämä johtui siitä, että yhtiö oli tyytynyt välitystuomioon ja kun siitä oli kanne, sen oli ollut pakko asettua jomman kumman osapuolen puolella käräjäoikeuden käsittelyssä. Siitä, että yhtiö oli käyttänyt puhevaltaansa käräjäoikeudessa ei ollut aiheutunut kantajille erityisiä kustannuksia, jotka olisivat kyseisessä tilanteessa olleet ainoa peruste korvausvelvollisuuden aiheutumiseen A:ta ja B:tä kohtaan. Sen sijaan hovioikeudessa yhtiö oli ollut korkeimman oikeuden mukaan A:n ja B:n vastapuolena, sillä se oli valittanut käräjäoikeuden ensi asteessa tekemästä ratkaisusta sinne. Kun yhtiön valitus oli hovioikeudessa hylätty, korkein oikeus katsoi sen korvausvelvolliseksi niistä A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluista, jotka olivat koituneet valitukseen vastaamisesta.
Edellä mainituilla perusteilla korkein oikeus päätyi kumoamaan hovioikeuden tuomion siltä osin ja sillä seurauksella, että asunto-osakeyhtiö vapautettiin A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta käräjäoikeuskäsittelyn osalta. Muilta osin korkein oikeus piti hovioikeuden tuomion voimassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa