» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Oikeudellinen kysymys ratkaisussa KKO 2002:31 koski rangaistukseen tuomitsematta jättämistä rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentissa mainituilla perusteilla. Rikoslaki on sittemmin muuttunut tältä osaltaan.
A oli ryhtynyt jatkamaan ravintolatoimintaa vanhan omistajan luovuttua ravintolasta. A oli harjoittaessaan ravintolatoimintaa myynyt ilman anniskelulupaa olutta ja viinejä. A oli erehtynyt luulemaan, että anniskelulupa koski ravintolaa, vaikka lupa oli tosiasiassa myönnetty ravintolaa aikaisemmin pitäneelle henkilölle. Käräjäoikeuden mukaan A olisi todennäköisesti saanut luvan siirrettyä itselleen, jos olisi pyytänyt sitä. A:n anniskelutoiminta oli ollut avointa ja alkoholin osuus liikevaihdosta oli ollut suhteellisen pieni. A oli luvattoman alkoholinmyynnin tultua ilmi joutunut lopettamaan liiketoiminnan ja hän oli tapauksen johdosta sairastunut. Käräjäoikeuden mukaan rikoksen haitallisuus ja sen ilmentämä tekijän syyllisyys oli kokonaisuutena arvioiden vähäistä, minkä vuoksi käräjäoikeus jätti A:n tuomitsematta rangaistukseen.
Käräjäoikeus totesi, että menettämisseuraamuksia koskevat säännökset alkoholilain 95 § ja rikoslain 2 luvun 16 § olivat ehdottomia. Käsillä oli kuitenkin tilanne, jossa rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitetut rangaistukseen tuomitsematta jättämisen edellytykset olivat selkeästi olemassa. Kyse oli siitä, estikö ensin mainittujen säännösten ehdottomuus menettämisseuraamusten tuomitsematta jättämisen. Käräjäoikeus totesi oikeustilan olevan epäselvä, ja että rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan tuomitsemiseen on oltava laista selvästi ilmenevät perusteet. Näillä perusteilla käräjäoikeus jätti tuomitsematta valtiolle menetettäväksi luvattomasti myytyjen alkoholijuomien arvoa tai rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä. Syyttäjä valitti asiasta hovioikeuteen, jossa puolestaan velvoitettiin rikoksentekijää luovuttamaan alkoholijuomien arvon ja taloudellisen hyödyn valtiolle. A valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen.
Rikoslakiin oli tuomioistuinmenettelyn aikana lisätty menettämisseuraamuksia koskeva uusi luku, jonka mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta muun muassa, jos tekijä jätetään rangaistukseen tuomitsematta.
Korkein oikeus totesi ratkaisussaan, että rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan, jos uusi laki on tullut voimaan vasta sen jälkeen kun asia on ratkaistu ensimmäisessä oikeusasteessa, muutoksenhakutuomioistuimen on sovellettava uutta lakia vain, milloin tekohetkellä voimassaolleen lain soveltaminen johtaisi olennaisesti ankarampaan lopputulokseen.
Sinällään on kiinnostavaa, että korkein oikeus päätyi ratkaisussaan vetoamaan edellä mainittuun asetukseen, eikä rikosoikeudelliseen lievemmän lain periaatteeseen, joka on sisällöltään vastaava. Lievemmän lain periaate on rikosoikeudellisesti tärkeä periaate, johon myös korkein oikeus on viitannut ratkaisukäytännössään.
Kyseessä olevassa tapauksessa tekohetkellä voimassaolleen lain soveltaminen olisi johtanut korkeimman oikeuden mukaan olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin asian arvioiminen uuden lain mukaan, eli asiaan on sovellettava uutta lakia. A oli jätetty rankaisematta alkoholipitoisen aineen välittämisestä eli edellä kerrotun mukaisesti menettämisseuraamukset voitiin jättää tuomitsematta. Korkein oikeus katsoi tapauksessa olleen kyse sellaisesta teosta, että menettämisseuraamukset tuli jättää tuomitsematta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa