» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse maksuvälinepetosrikoksen täyttymisen arvioinnista. Tapauksessa A anasti autosta B:n lompakon ja pankkikortin. A syötti pankkiautomaattiin anastamastaan lompakosta löytyneen tunnusluvun, joka osoittautui vääräksi, eikä saanut nostettuja B:n rahoja tililtä. Pankkikortti jäi pankkiautomaattiin. Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta maksuvälinepetoksesta. A:n mielestä kyseessä oli kelvoton yritys. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen maksuvälinepetoksesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Korkein oikeus muutti hovioikeuden ratkaisua ja tuomitsi A:n lievästä maksuvälinepetoksesta rangaistukseen.
Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että maksuvälinepetoksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä käyttää maksuvälinettä ilman sen laillisen haltijan lupaa, mutta rikoksen yritys ei ole rangaistava. Maksuvälinepetos täyttyy heti maksuvälinettä käytettäessä. Säännöksillä pyritään ensisijaisesti turvaamaan maksuliikenteen varmuutta ja turvallisuutta yleensä.
Tapauksessa A:n tekemä rikos täyttyi jo syöttämällä anastettu pankkikortti automaattiin ilman B:n lupaa, ja kun automaatille annettiin tunnuslukusarja tarkoituksin nostaa B:n rahoja, vaikka todennäköisyys varojen nostamisen onnistumiselle oli erittäin pieni. A:n teossa ei ollut siten kyse yrityksestä. A:n rikos oli tapauksessa korkeimman oikeuden arvion mukaan kuitenkin kokonaisuutena arvostellen vähäinen, joten A syyllistyi menettelyllään vain lievään maksuvälinepetokseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu ei kuitenkaan syntynyt yksimielisesti. Enemmistön kannasta syntyi eriäviä mielipiteitä. A:n menettelyä ei pidetty kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, ja hänet olisi tuomittu ankarampaan rangaistukseen maksuvälinepetoksesta. A:n ei katsottu eriävissä mielipiteissä myöskään syyllistyneen maksuvälinepetokseen ollenkaan, koska tavoitellun hyödyn saaminen tapauksessa oli käytännöllisesti katsoen mahdotonta.
Selaa lakitietoa