» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kihlakunnanoikeus oli tuominnut A:n 13 maksuvälinepetoksesta ja 13 väärennyksestä. Hän oli käyttänyt B:ltä anastettua pankkikorttia ja yhteensä 13 eri kertaa valmistanut väärän asiakirjan, kun oli allekirjoittanut maksamisessa tarvitun tositteen B:n nimissä. Kihlakunnanoikeuden mukaan jokainen kerta, kun A käytti pankkikorttia, oli erillinen maksuvälinepetos.
Hovioikeus oli pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen.
Korkein oikeus arvioi sitä, oliko kyseessä yksi vai useampi rikos. Huomiota tuli kiinnittää KKO:n mukaan siihen, minkälainen ajallinen yhteys yksittäisillä pankkikortin käyttökerroilla oli. Tekoaika oli ollut 22.-27.12.1992 ja korttia oli käytetty viidessä eri kohteessa. Neljässä kohteessa maksutapahtumia oli ollut useita ja osa niistä oli vuorokauden vaihtumisen johdosta ajoittunut eri päiville. Korkeimman oikeuden mukaan vahinko oli kuitenkin kohdistunut vain yhteen tahoon, eli pankkiin. Se piti tekoja yhtenä rikoksena.
Lisäksi korkein oikeus arvioi sitä, oliko A syyllistynyt maksuvälinepetokseen vai lievään maksuvälinepetokseen. Se totesi, että jotta kyseessä voisi olla lievä maksuvälinepetos, teon olisi oltava kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Koska A:n rikos muodostui kuitenkin useista osateoista, jotka yksinään mahdollisesti olisivat vähäisiä, näin ei kuitenkaan voitu tässä tapauksessa arvioida olevan. Kyse oli siten maksuvälinepetoksesta. Kortteja oli käytetty 13 kertaa ja kokonaisvahinko yli 2000 markkaa.
KKO arvioi asiaa myös väärennyksen osalta ja totesi, että A oli halunnut tositteet allekirjoittamalla antaa maksun vastaanottajalle sen käsityksen, että oli pankkikortin käyttämiseen oikeutettu henkilö. Hän oli siten syyllistynyt väärennysrikokseen. Kun tuli pohtia sitä, oliko A syyllistynyt yhteen vai useampaan väärennysrikokseen, KKO totesi, että hän oli tehnyt väärennyksiä vain pankkikorttia käyttäessä. Lisäksi kun oli päädytty siihen, että maksuvälinepetoksia oli tehty vain yksi, myös väärennystekoja tuli pitää yhtenä väärennysrikoksena.
Jos väärennys, huomioon ottaen todistuskappaleen laatu tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on rikoslain 33 luvun 3 §:n mukaan tuomittava lievästä väärennyksestä. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan arvioitaessa perusteita, joilla väärennystä voitaisiin kokonaisuutena arvioiden pitää lievänä, olisi huomiota kiinnitettävä erityisesti todistuskappaleen laatuun. Tässä mielessä toisarvoisia todistuskappaleita olisivat esimerkiksi kassakuitit ja erilaiset vastaanottotodisteet. Rikoksen törkeysarvostelu riippuisi kuitenkin aina viime kädessä itse teon kokonaisarvostelusta.
Korkein oikeus totesi, että vaikka pankkikorttitositteen ja kassakuitin välillä on eräitä yhtymäkohtia, pankkikorttitositteen tarkoitus on pääasiassa erilainen. Sen allekirjoittaminen tarkoittaa, että käyttäjä hyväksyy, että kyseistä pankkitiliä saadaan velottaa. Pankkikorttitositteen merkitys ei siten ollut vähäisenä pidettävä. Koska A:n rikos käsitti useita väärennystekoja lyhyllä aikavälillä ja koska teoilla oli pyritty taloudellisen edun saavuttamiseen, joka ei ollut kokonaisuutena vähäinen, väärennysrikos ei ollut vähäinen.
A tuomittiin yhdestä maksuvälinepetoksesta ja yhdestä väärennysrikoksesta.
Selaa lakitietoa