» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa B oli pahoinpidellyt A:n. Lainvoimainen tuomio velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvausta kivusta ja särystä, sillä A kärsi pysyvästä viasta ja haitasta, pysyvästä kosmeettisesta haitasta sekä kivusta ja särystä. Tämä oli aiheutunut B:n nyrkkien ja veitsen iskuilla. Pahoinpitelyn jälkeen A oli ollut jatkuvassa kuntoutuksessa, ja hänen käteen oli todettu vamma, mikä aiheutti A:n pysyvän työkyvyttömyyden. Käsivammasta aiheutunut kipu oli jatkuvaa ja siksi A joutui särkylääkkeiden lisäksi aloittamaan mielialalääkkeiden käytön. Lisäksi A:lle oli muodostunut useita arpia selkän, jalkoihin ja käsivarsiin. Vaikka B oli jo tuomittu suorittamaan vahingonkorvausta A:lle, päätti A vaatia B:lta lisäkorvausta, koska A:n kokema kipu oli muodostunut jatkuvaksi.
B vastauksessaan vaati, että A:n kanne jätetään tutkimatta, koska hänet oli jo käräjäoikeuden tuomiolla velvoitettu suorittamaan A:lle korvausta kivusta ja särystä 15 000 markkaa korkoineen.
Tapauksessa käräjäoikeus totesi, että A:n pysyvän vamman vuoksi A kokee jatkuvaa kipua, johon särkylääkkeet eivät kunnolla tehoa. Tämän vuoksi A:n henkinen tilanne on hankaloitunut. Käräjäoikeus myös korosti, että käräjäoikeuden aiempi tuomio korvauspäätöksestä on tehty sellaisissa olosuhteissa, että silloin ei ole voitu vielä tietää onko kipu ja särky pysyvää. Kivun ja säryn osalta käräjäoikeus vahvisti korvauksen määräksi 30 000 markkaa, mihin sisältyi aikaisemmin tuomittu 15 000 markkaa.
Pysyvän kosmeettisen haitan osalta käräjäoikeus katsoi, että A:n kokema pysyvä haitta on asteeltaan lievä kosmeettinen haitta, sillä A:lle on syntynyt arpia ympäri kehoaan sekä hänen kätensä on muuttunut pedon käsi -tyypiseksi. Näin ollen käräjäoikeus vahvisti korvauksen määräksi 15 000 markkaa.
Pysyvän haitan osalta käräjäoikeus katsoi, että A:n kättä oli kuntoutettu jo kuusi vuotta tuloksetta. Kysymyksessä oli voimakkaan värttinähermovamman aiheuttama vaurio, minkä vuoksi A oli pysyväsi työkyvytön. Käräjäoikeus otti huomioon vamman laadun ja seurauksen sekä A:n iän ja määräsi kertakaikkiseksi korvaukseksi 40 000 markkaa.
Psyykkisen haitan osalta käräjäoikeus totesi, että A:n käsivammalla on ollut merkittävä vaikutus A:n psyykkiseen tilaan ja, että A on pahoinpitelyn johdosta joutunut aloittaman mielialalääkityksen sekä rauhoittavien käytön. Käräjäoikeus totesi psyykkisen haitan olevan yhteydessä B:n tekoon ja siksi tämä huomioitiin kivun ja säryn korvauksen määrää määrättäessä.
Sovittelun osalta käräjäoikeus totesi, että vahingonkorvauslaki mahdollistaa korvauksen alentamisen vain erityisistä syistä ja pääsääntönä on täyden korvauksen tuomitseminen tahallisissa rikoksissa. A:n ja B:n varallisuusolot huomioon ottaen B:n korvausvelvollisuus ei käräjäoikeuden mukaan muodostunut kohtuuttoman raskaaksi. Käräjäoikeus ei nähnyt muitakaan syitä alentaa korvausta.
Koron osalta käräjäoikeus totesi, että tahallisella rikoksella aiheutetun vahingon korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa. Käräjäoikeus totesi viivästyskoron olen 16%. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. B valitti päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ja sai valitusluvan. B vaati, että A:n lisäkorvausvaatimus jätetään tutkimatta, hylätään tai, että korvausta alenneaan. B myös vaati, että viivästyskoron lukeminen katsotaan aikaisintaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut haasteen tiedoksiannosta.
KKO hyväksyi alempien oikeuksien tuomiot ja ilmoitti, ettei kumoa niitä. Koron sovittelun osalta, KKO totesi, että sovittelusäännös koskee vain itse vahingonkorvausta, eikä siis pelkkää korkoa. Näin ollen B:n vaatimus viivästyskoron sovittelusta on hylättiin.
Selaa lakitietoa