» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli vienyt hänen ja B:n yhteishuollossa olleen 2-vuotiaan lapsensa ilman isän B:n suostumusta Belgiaan. Belgiassa lapsi oli elänyt tavanomaisissa oloissa äitinsä A:n kanssa. A oli ollut tuona aikana puhelimitse ja tekstiviestein yhteydessä Suomessa olevaan B:hen. B oli noin puolen vuoden kuluttua noutanut lapsen Suomeen tämän palauttamista koskeneen päätöksen perusteella.
A ja B olivat asuneet yhdessä Suomessa vuoden 2006 joulukuusta alkaen. C oli syntynyt Suomessa 20.2.2008. Käräjäoikeus oli 12.1.2010 antamallaan tuomiolla vahvistanut, että A:n edesmennyt belgialainen aviomies ei ollut C:n isä. B tunnusti 19.1.2010 isyytensä ja Satakunnan maistraatti hyväksyi tunnustamisen samana päivänä.
A oli 4.5.2010 matkustanut yhdessä silloin kaksivuotiaan C:n kanssa Belgiaan. A ja B olivat olleet yhteydessä toisiinsa tekstiviestein ja puhelimitse sinä aikana, kun A ja C olivat oleskelleet Belgiassa. B oli 6.11.2010 noutanut C:n takaisin Suomeen 17.6.2010 vireille panemansa Haagissa kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yleissopimuksen (Haagin sopimus) mukaisen lapsen palauttamismenettelyn perusteella. A puolestaan toimitettiin asian johdosta annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella Belgiasta Suomeen 16.11.2010.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n lapsikaappauksesta ja törkeästä vapaudenriistosta. Hovioikeus tuomitsi A:n lapsikaappauksesta ja vapaudenriistosta.
Korkeimmassa oikeudessa asiassa on kysymys siitä, täyttääkö A:n menettely myös C:hen kohdistuneen vapaudenriiston tunnusmerkistön, niin kuin hovioikeus on katsonut. Sikäli kuin syyte tältä osin hylättäisiin, asiassa tulee harkittavaksi kysymys lapsikaappauksesta tuomittavasta rangaistusseuraamuksesta.
Rikoslain mukaan vapaudenriistosta tuomitaan se, joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä. Rikoksentekijä on tuomittava lapsikaappauksesta, jos lapsen omavaltaisessa huostaanotossa lapsen huoltoa koskevia oikeuksia loukaten lapsi viedään pois asuinvaltiostaan tai jätetään palauttamatta sinne ja lapsen huoltoa koskevia oikeuksia oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty tai olisi käytetty ilman poisviemistä tai palauttamatta jättämistä.
Korkein oikeus katsoi, ettei vapaudenriiston tunnusmerkistössä tarkoitettua ympäristöstä eristämistä oli C:n osalta tapahtunut. Siten A ei ole menettelyllään syyllistynyt lapseen kohdistuneeseen vapaudenriistoon.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota siten, että A tuomittiin lapsikaappauksesta, mutta syyte vapaudenriistosta hylättiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa