» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
KKO:n tuli selvittää, onko JV hevosen ostaessaan ollut kuluttajan asemassa, ja että onko hevosen myynyt yhtiö ollut elinkeinonharjoittajan asemassa.
Kuluttajansuojalain 1 luvun 4 §:n mukaan kuluttajana pidetään luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten. JV oli ammatiltaan eläinlääkäri ja harjoittaa elinkeinonaan hevosten ja ponien kasvatusta ja myyntiä. JV oli kuitenkin ostanut kysymyksessä olevan hevosen poikansa käytettäväksi tämän kouluratsastusharrastuksessa. JV oli siten hankkinut hevosen pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen kuin elinkeinotoiminnassaan käytettäväksi. Näin ollen hän oli hevosen ostaessaan ollut kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kuluttaja.
Kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tässä laissa luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittaviksi.
Määritelmä siis edellyttää, että elinkeinotoiminta liittyy nimenomaan kulutushyödykkeisiin ja että tämä toiminta on luonteeltaan ammattimaista. Kaikki elinkeinonharjoittajat eivät siten ole kuluttajansuojalaissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia. Elinkeinonharjoittaja, joka myy kulutushyödykkeen vain satunnaisesti ja kertaluonteisesti, ei ole mainitussa laissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja, vaan toiminnan on oltava myös ammattimaista. Ammattimaisuus taas edellyttää toiminnalta ainakin jonkinasteista ajallista kestoa ja jatkuvuutta.
Yhtiön ilmoituksen mukaan sen elinkeinotoiminta käsitti vain yrityksille suunnattua liikkeenjohdon konsultointia eikä se harjoittanut kulutushyödykkeiden kauppaa. Vaikka yhtiön yhdeksi toimialaksi olikin kaupparekisteriin merkitty "hevosten omistaminen", ei ollut selvitetty, että yhtiö olisi myynyt nyt kysymyksessä olevan hevosen lisäksi muita hevosia. Yhtiö ei ollut toiminut kaupassa kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana. Näin ollen kauppaan ei voitu soveltaa kuluttajansuojalakia eikä kaupan purkamista tarkoittavaa kannetta oltu voitu nostaa kuluttajansuojalain 12 luvun 1 d §:n 2 momentin mukaisesti JV:n kotipaikan käräjäoikeudessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa