» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yhtiö oli valmistamansa tuotteiden takuuehdoissa antanut rajoitetun takuun, jolla yhtiö takaa tuotteen olevan ilman rakenne- tai materiaalivikoja. Yhtiö sitoutui myös virhetilanteessa korjaamaan tuotteen, tai korvaamaan vanhan tuotteen toisella tuotteella. Kolmantena takuuehtona yhtiö mainitsi, ettei se missään nimessä vastaa välillisistä vahingoista tai kustannuksista. Näiden takuuehtojen ehtona oli, etteivät ne ole vastoin pakottavaa lainsäädäntöä. Asiaa käsiteltiin markkinaoikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa kuluttaja-asiamiehen kanteella.
Kuluttajansuojalaki on säädetty suojaamaan heikompaa osapuolta, eli kuluttajaa. Kuluttajansuojalaki koskee vain kuluttajakauppaa, joka tarkoittaa sitä, että myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana on kuluttaja. Kyseinen laki ei koske kahden luonnollisen henkilön välistä kauppaa, jossa yritys ei ole myyjän puolella. Kuluttajansuojalaki ei myöskään koske kaupankäyntiä, joka tapahtuu kahden elinkeinonharjoittajan välillä, eli yritysten välistä kauppaa. Kuluttajansuojalaki asettaa velvollisuuksia myyjäosapuolelle, koska se oletetaan vahvemmaksi osapuoleksi. Laki on pakottavaa siten, ettei myyjä voi poiketa sen noudattamisesti yksipuolisesti. Osa lain säännöksistä aktivoituu vain, mikäli elinkeinonharjoittaja toimii tietyllä tavalla.
Välillisenä vahinkona pidetään vahinkoa, joka syntyy virheen takia. Esimerkiksi ansion- tai tulonmenetystä. Kuluttajansuojalaissa on säädetty, että mikäli myyjä erityisesti sitoutuu vastaamaan tavaran virheellisyydestä huolimattomuutensa puolesta, on se velvollinen myös korvaamaan välilliset vahingot.
Kuluttaja-asiamies vaati, että markkinaoikeus sakon uhalla kieltää yhtiötä käyttämästä takuusitoumuksessaan ehtoa, jonka perusteella yhtiö ei korvaisi kuluttajille takuukorjausten yhteydessä syntyneitä välillisiä kustannuksia. Kuluttaja-asiamies teki hakemuksen markkinaoikeuteen sillä perusteella, että takuuehdot ovat kohtuuttomia ja vastoin pakottavaa lainsäädäntöä. Yhtiö kiisti takuuehtojensa olevan kohtuuttomia ja vaati kuluttaja-asiamiehen vaatimusten hylkäämistä.
Markkinaoikeus pohti asiaa pakottavan lainsäädännön kannalta ja ehtojen kohtuuttomuuden kannalta. Pakottavan lainsäädännön mukaan, mikäli elinkeinonharjoittaja, eli tässä tapauksessa yhtiö, sitoutuu takuun antamiseen, tulee sen kattaa myös välilliset vahingot. Ehtona yhtiö oli takuussaan antanut, ettei se vastaa oman huolimattomuutensa vuoksi ilmenneistä virheistä syntyneistä välillisistä vahingoista. Nämä se osittain kuitenkin takuuehdoissa kumoaa, kun se on maininnut, etteivät ne koske pakottavaa lainsäädäntöä vastoin olevia tilanteita.
Markkinaoikeus päätyi ratkaisuun, ettei tavanomaisen kuluttajan tule olla täysin selvillä kuluttajansuojalain sisällöstä, sekä sen sisältämästä pakottavasta lainsäädännöstä, joista ei annetuilla takuuehdoilla voisi poiketa. Markkinaoikeus kielsi yhtiötä 100 000 euron sakon uhalla käyttämästä takuusitoumuksessaan ehtoa, jonka perusteella yhtiö ei korvaisi takuukorjausten yhteydessä syntyneitä välillisiä kustannuksia, kun kustannukset aiheutuvat yhtiön huolimattomuudesta.
Yhtiölle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Valituksessa yhtiö vaati markkinaoikeuden päätöksen kumoamista ja kuluttaja-asiamiehen hakemuksen hylkäämistä. Yhtiö siis haki käsittelyssä olevan jutun poistamista, jolloin yhtiö voisi hyödyntää takuuehtoaan, kuin koko oikeudenkäyntiä ei olisi käytykään. Kuluttaja-asiamies vastasi valitukseen vaatimalla valituksen hylkäämistä.
Korkein oikeus aloitti pohdintansa sopimusehtojen sääntelystä, joiden mukaan velvoittaakseen yhtiön korvaamaan myös välilliset vahingot, tulee takuuehtojen laajentaa laissa määriteltyä virhevastuuta tuotteen ominaisuuksista. Mikäli takuuehdot laajentavat yhtiön vastuuta tuotteen ominaisuuksien osalta, täytyy yhtiön huolimattomuustilanteessa korvata takuuehtojen mukaisista virheistä syntyvät välilliset vahingotkin. Yhtiön ei nähty laajentaneen lailla säädettyjä tuotteen erityisiä ominaisuuksia.
Takuuehdon kohtuuttomuus vaikeaselkoisena takuuehtona ei ollut kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa mainittuna, joten Korkein oikeus ei ottanut kantaa siihen sanamuotoon, ettei yhtiö ”missään nimessä korvaa välillisiä vahinkoja”. Korkein oikeus päätyi ratkaisuun, jonka mukaan takuuehdot eivät olleet vastoin pakottavaa lainsäädäntöä. Korkein oikeus kumosi markkinaoikeuden päätöksen ja hylkäsi kuluttaja-asiamiehen hakemuksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa