» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Huoltoasemakiinteistö sijaitsi pääosin asemakaavan mukaisella liikennealueella (LT) ja muilta osin suojaviheralueella (EV-1). Tienpitäjä oli toimituksessa määrätty lunastamaan kiinteistön alueesta se osa, joka kuului liikennealueeseen. Maantielain 67 §:n lunastuksen laajentamista koskevien edellytysten täyttyessä tienpitäjä oli velvollinen lunastamaan myös asemakaavan mukaisella suojaviheralueella sijaitsevan jäännöskiinteistön.
Lunastustoimikunta määräsi päätöksessään 24.2.2012 huoltoasemakiinteistön maapohjan kohteenkorvauksena korvattavaksi yksikköhinnalla 9 euroa neliömetriltä. Suojaviheralueeksi asemakaavassa merkityn jäännöskiinteistön osalta lunastustoimikunta katsoi, että se oli menettänyt liiketontin arvonsa ja vastasi enää raakamaan arvoa. Lunastustoimikunta katsoi raakamaan arvoksi kohdealueella 2 euroa neliömetriltä. Jäännöskiinteistön arvon aleneminen oli siten 7 euroa neliömetriltä. Jäännöskiinteistön arvon alenemisesta tuli siten korvattavaksi vahingon-, haitan- ja kustannusten korvauksina 14 343 euroa.
Maaoikeus korotti maapohjasta toimituksessa määrättyä kohteenkorvausta siten, että sen perustana olevaa yksikköhintaa korotettiin 9 eurosta 23 euroon. Maaoikeus kumosi jäännöskiinteistön arvon alentumista koskevan toimitusratkaisun ja määräsi jäännöskiinteistön lunastettavaksi samalla 23 euron yksikköhinnalla eli 47 127 euron määrällä.
Maantielain 68 §:ssä säädetään lunastuksen laajentamisesta asemakaava-alueella. Kun maantietä rakennetaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella maantien liikennealueeksi osoitetulla alueella, tienpitäjä on velvollinen kiinteistön omistajan maantietoimituksessa sitä vaatiessa lunastamaan kiinteistön tai sen osan sanotun alueen rajaan saakka. Tienpitäjällä on myös oikeus lunastaa mainitunlainen kiinteistö tai sen osa alueen rajaan saakka
Lunastuksen laajentamisen edellytyksenä on edellä todetuin tavoin maantielain 67 §:n mukaan, että tiehankkeesta aiheutuu huomattavaa haittaa jäännöskiinteistön käyttämiselle ja ettei haittaa voida poistaa tai olennaisesti vähentää tilusjärjestelyillä. Lain esitöiden mukaan lunastaminen voisi tulla kysymykseen, kun kiinteistö tai sen osa kuten erillinen palsta tulisi tiehankkeen johdosta käyttökelvottomaksi nykyiseen tarkoitukseensa. Korkein oikeus toteaa, että saadun selvityksen mukaan liikennealueen lunastuksen jälkeen jäännöskiinteistöä, joka sijaitsee maantien välittömässä läheisyydessä ja joka on kaavassa merkitty suojaviheralueeksi, ei voida enää käyttää liiketonttina nykyiseen tai muuhunkaan tarkoitukseen. Korkein oikeus katsoo, että jäännöskiinteistön käytölle aiheutuva haitta on ollut seurausta tiehankkeen aiheuttamasta kiinteistön pinta-alan vähenemisestä ja sijainnin muuttumisesta epäedulliseksi. Kyse on siten ollut nimenomaan maantien aiheuttamasta haitasta.
Huomattavan haitan arvioinnissa huomiota voidaan kiinnittää myös siihen, mikä jäännöskiinteistöön kohdistuvien haitan- ja vahingonkorvausten suhde on jäännöskiinteistön arvoon. Maaoikeus on korottanut koko tilan Huoltomäki maapohjasta määrättyä korvausta, jäännöskiinteistö mukaan lukien, 23 euroon neliömetriltä. Lunastustoimikunta on puolestaan arvioinut raakamaan arvoksi alueella 2 euroa neliömetriltä. Kun sanottujen liiketontin ja raakamaan arvojen erotuksen perusteella määriteltävää haitankorvausta verrataan tilan Huoltomäki jäännöskiinteistön arvoon, voidaan todeta haitankorvauksen muodostuvan huomattavan suureksi jäännöskiinteistön arvoon verrattuna.
Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että koska maantiestä aiheutuu edellä mainituilla perusteilla jäännöskiinteistön käytölle huomattavaa haittaa ja koska tätä ei tilusjärjestelyillä voida poistaa tai olennaisesti vähentää, ovat maantielaissa lunastuksen laajentamiselle säädetyt edellytykset olemassa. Tienpitäjä on siten velvollinen lunastamaan maanomistaja Teboilin sitä vaatiessa myös kyseisen alueen.
Korkein oikeus ei muuttanut maaoikeuden tuomion lopputulosta.
Selaa lakitietoa