» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kantajat omistivat vuonna 1937 hankitun maa-alueen, joka sijaitsi vuonna 1952 toimintansa aloittaneen lentoaseman lentomelualueella. Kantajat vaativat lentoaseman pitäjältä vahingonkorvausta lentomelun aiheuttamasta maa-alueen arvon alenemisesta. S ja hänen myötäpuolensa vaativat kanteessaan, että Ilmailulaitos, nykyisin Finavia Oyj (Finavia), velvoitetaan suorittamaan heille vahingonkorvausta lentomelun aiheuttamasta heidän omistuksessaan olevien kolmen kiinteistön alueen arvon alenemisesta ja sille aiheutuneesta haitasta. Kanteen perusteeksi esitettiin ensisijassa, että Helsinki-Vantaan lentoaseman lentomelu oli johtanut siihen, että kysymyksessä olevan maa-alueen suunnittelu ja rakentaminen asumiseen ei ollut mahdollista. Toissijaisesti S ja hänen myötäpuolensa vaativat omistamansa alueen lunastamista ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain nojalla.
käräjäoikeus hylkäsi korvaus- ja lunastusvaatimukset vanhentuneina. Hovioikeus hylkäsi valituksen ja pysytti käräjäoikeuden välituomion lopputuloksen.
Hovioikeus lausui loppupäätelmänään, että korvaussaatava, joka oli perustunut siihen, ettei aluetta ollut voitu kaavoittaa asumiseen, oli syntynyt viimeistään vuoden 1992 lopussa, kun valtioneuvoston ohjearvopäätös oli annettu. Korvaussaatava, joka oli perustunut myytyjen pientalotonttien arvonalennukseen, oli puolestaan syntynyt viimeistään samoihin aikoihin, kun lentomelun määrä alueella oli ollut merkittävä ja tämä oli ollut yleisesti tiedossa. Kun vahingon oli siten katsottava syntyneen jo ennen ympäristövahinkolain voimaantuloa, sanottu laki ei tullut lainkaan sovellettavaksi lain siirtymäsäännöksen perusteella. Sen sijaan vanhentumislakia sovellettiin myös velkaan, joka oli syntynyt ennen lain voimaantuloa 1.1.2004. Vahingonkorvauslain mukainen kymmenen vuoden vanhentumisaika vuodesta 1992 lukien oli kuitenkin päättynyt jo vuoden 2002 lopussa eikä asiassa ollut väitetty, että velan vanhentuminen olisi sitä ennen katkaistu. Näin ollen kun korvaussaatava oli vanhentunut jo ennen vanhentumislain voimaantuloa, saatava ei voinut syntyä enää uudelleen, eikä vanhentumislaki tullut asiassa sovellettavaksi.
Korkein oikeus katsoo, että lentomelusta aiheutunut kysymyksessä olevien kiinteistöjen alueen väitetty arvonalennus on tapahtunut viimeistään silloin, kun yleiskaava on hyväksytty 14.9.1992. Siitä seuraa, ettei ympäristövahinkolaki tule asiassa sovellettavaksi, koska kanteessa väitetty vahinko on aiheutettu ja ilmennyt ennen lain voimaantuloa. Koska vahingonkorvaussaatava on syntynyt jo vuonna 1992, sen vanhentumiseen sovelletaan aikaisemmin voimassa olleen vahingonkorvauslain säännöksen mukaista kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Näin ollen korvausvaatimus, joka on perustunut maa-alueen väitettyyn arvonalennukseen, on vanhentunut 14.9.2002. Ympäristövahinkolain 10 §, jonka mukaan omistajalla on oikeus lunastukseen, jos kiinteistö ympäristövahingon johdosta tulee kokonaan tai osittain omistajalle hyödyttömäksi taikka kiinteistön käyttö tarkoitukseensa olennaisesti vaikeutuu. Koska vahingon korvaamiseen ei tässä asiassa sovelleta ympäristövahinkolakia, myöskään lunastamista ja siihen perustuvaa korvausvaatimusta ei voida perustaa kyseiseen lakiin.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Pyydä tarjous lakipalvelusta
Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi
Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.
Selaa lakitietoa