» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeästä kätkemisrikoksesta, törkeästä huumausainerikoksesta ja eräistä muista rikoksista. Hovioikeus totesi A:n menetelleen, kuten hänen syykseen oli käräjäoikeudessa luettu, mutta alensi tuomiota perusteilla, jotka liittyivät törkeään huumausainerikokseen.
Korkein oikeus arvioi asiassa sitä, oliko kyseessä törkeä rahanpesu vai törkeä kätkemisrikos. A:n syyksi oli luettu, että hän oli ottanut B:ltä vastaan käteisvaroja ainakin yli 22 000 euroa ja hän oli tiennyt niiden olleen rikoksella hankittuja ja toimineen siinä tarkoituksessa, että oli avustanut varojen antajaa välttämään rikoksen seuraamukset. A oli säilyttänyt käteisvaroja ja siirtänyt niitä B:lle Hollantiin yhteensä seitsemällä eri kerralla. Loput varat oli takavarikoitu myöhemmin A:n asunnosta. Käräjäoikeuden mukaan A olisi syyllistynyt törkeään kätkemisrikokseen, mutta hovioikeuden mukaan kyseessä oli ollut törkeä rahanpesu.
Hovioikeus oli soveltanut asiassa uutta ja ankarampaa lakia sen perusteella, että se oli katsonut A:n rikoksen teon jatkuneen vielä sen jälkeen, kun uudet säännökset olivat tulleet voimaantulon. Hovioikeus oli katsonut soveltaneensa tekohetken lakia tuomitessaan A:n törkeästä rahanpesusta.
Korkeimman oikeuden tuli arvioida se, mikä oli määritettävissä rikoksen tekohetkeksi. A oli ottanut rahat vastaan kerran, eikä sen jälkeen ottanut enää vastaan uusia rahoja. Hän on pitänyt rahoja hallussaan ja siirrellyt niitä.
Rahanpesurikoksen tunnusmerkistö täyttyi sillä, että henkilö oli ottanut rahoja vastaan. Kätkemisrikoksen tunnusmerkistö on täyttynyt, kun A on vastaanottanut rahavarat.
Korkeimman oikeuden mukaan A:n teko on toteutunut hänen ottaessaan rahat vastaan eli vuonna 2002, joten asiassa on sovellettava tuolloin voimassa ollutta lainsäädäntöä. Rahanpesua koskevat säännökset eivät siten voineet tulla sovellettaviksi, joten KKO:n mukaan A oli syyllistynyt törkeään kätkemisrikokseen.
Selaa lakitietoa