» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa S:n avopuoliso G, joka oli tuomittu 1.11.2005 ja 18.4.2006 välisenä aikana tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta, oli saanut huumekaupoistaan 11 000 euron rikoshyödyn. KKO:ssa oli kysymys siitä, oliko S vastaavana ajanjaksona syyllistynyt tämän rikoshyödyn osalta rahanpesurikokseen. Rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rahanpesusta on tuomittava se, joka ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää tai välittää rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai niiden tilalle tullutta omaisuutta peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Saman luvun 11 §:n mukaan tämän luvun säännöksiä ei sovelleta rikoksentekijän kanssa yhteistaloudessa asuvaan, joka ainoastaan käyttää tai kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa omaisuutta. S:ään kohdistettu syyte rahanpesusta oli perustunut siihen, että hän oli ottanut vastaan, käyttänyt ja siirtänyt G:n rikoksella hankkimaa hyötyä peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn laittoman alkuperän.
S:n pankkitilille oli talletettu käteispanoina yhteensä 5 900 euroa ja G:n tilille yhteensä 7 017 euroa. Suurimman osan näistä käteispanoista oli tehnyt S. G:n ja S:n tileille talletettuja varoja oli käytetty perheen erilaisiin menoihin, muun muassa ennen nyt käsiteltävässä syytteessä tarkoitettua ajanjaksoa ostetun 42 000 euron hintaisen auton sekä 30.11.2005 ostetun 7 700 euron hintaisen mönkijän osamaksuihin. Perheen käteisvaroja oli säilytetty kassakaapissa ja tilillepanoja oli suoritettu tarpeen vaatiessa eli aina silloin, kun maksettavana oli ollut jokin lasku. G oli lisäksi käteisvaroillaan maksanut perheen kulutusmenoja, muun muassa kuukauden lomamatkan Thaimaahan. Myös S oli käräjäoikeudessa kertomansa mukaan saanut G:ltä käteistä rahaa jokapäiväisiin menoihin.
KKO:lle ei oltu tarjottu selvitystä, jonka perusteella oltaisiin voitu pitää uskottavana, että perheen käyttöön juuri G:n rikosten aikaan ilmaantuneet huomattavat käteisvarat olisivat voineet olla peräisin jostakin muusta lähteestä kuin G:n huumausainekaupoista. S oli ollut tietoinen G:n jo aiemmin huumausainerikoksesta saamasta tuomiosta. Tämä seikka sekä muutoin sosiaalietuuksilla eläneen perheen käyttöön lyhyenä aikana tulleiden ylimääräisten käteisvarojen suuri määrä huomioon ottaen S:n on täytynyt käsittää G:ltä haltuunsa saamien varojen olleen peräisin G:n rikollisesta toiminnasta.
KKO katsoi selvitetyksi, että S oli tietoisena varojen laittomasta alkuperästä vastaanottanut G:ltä huomattavan määrän käteisvaroja ja tallettanut niitä omalle tililleen sekä G:n ja kolmannen henkilön tileille. Lisäksi S oli käyttänyt G:ltä saamiaan käteisvaroja tarkemmin selvittämättä jääneisiin menoihin ja muutoinkin osallistunut G:n rikoksestaan saamilla käteisvaroilla perheelle kustantamaan kulutukseen, ainakin pitkään ulkomaanmatkaan.
Rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rahanpesuna rangaistavaa on rikoshyödyn peittämis- tai häivyttämistarkoituksessa tapahtunut rikoshyödyn vastaanottaminen, käyttäminen, muuntaminen, luovuttaminen, siirtäminen ja välittäminen. Sovellettavana oleva rahanpesun tunnusmerkistö sisältää useita tekotapoja. Näistä rikoshyödyn tai sen tilalle tulleen omaisuuden "käyttäminen" sen laittoman alkuperän peittämis- tai häivyttämistarkoituksessa on lisätty rahanpesun tunnusmerkistöön erääksi tekotavaksi 1.4.2003 voimaan tulleella lailla 61/2003. Sitä koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että säännöksessä tarkoitettuna käyttämisenä voidaan käytännössä usein pitää omaisuuden "nopeatahtista tuhlaamista". Tunnusmerkistössä tarkoitettua varojen käyttämistä voi siten esitöistäkin ilmenevin tavoin olla myös niiden kuluttaminen omiin tarpeisiin.
Tekotavasta riippumatta rahanpesua on vain sellainen rikoshyötyyn tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen kohdistuva menettely, jonka tarkoituksena on peittää tai häivyttää varojen laitonta alkuperää. Tunnusmerkistössä edellytetyn peittämisen tai häivyttämisen ei kuitenkaan tarvitse olla rahanpesijän toiminnan ainoa tarkoitus.
S:n menettelyssä hänen tallettaessaan G:ltä vastaanottamiaan, tämän rikoksella saamia käteisvaroja pankkiin eri tileille oli nähtävissä pyrkimystä siihen, että varojen yhdistäminen G:n huumausainerikokseen vaikeutuisi. Kyseinen menettely, jolla rikoshyötynä saatuja, kassakaapissa käteisenä säilytettyjä varoja oli pankkitilien kautta kierrättämällä käytetty erilaisten hyödykkeiden maksamiseen, oli mahdollistanut varojen hyväksikäytön ilman, että varojen käyttelytapa sinänsä olisi ollut omiaan herättämään epäilyjä niiden laittomasta alkuperästä. S:n suorittama, rikoksella saatujen varojen siirtely tileille osoitti siten pyrkimystä peittää hänen tietämäänsä varojen laitonta alkuperää.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella voitiin todeta, että perheen oloihin nähden huomattavia menoja oli S:n tieten merkittävässä määrin rahoitettu G:n rikoksella hankkimilla varoilla. S:n oma rooli G:n rikoshyödyn käyttämisessä perheen tavanomaisista olosuhteista poikkeavaan kulutukseen oli ollut keskeinen ja aktiivinen. KKO katsoi tällaisen menettelyn ilmentävän pyrkimystä myös varojen laittoman alkuperän peittämiseen tai häivyttämiseen.
Rikoslain 32 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan sanotun luvun muun muassa rahanpesua koskevia säännöksiä ei sovelleta rikoksentekijän kanssa yhteistaloudessa asuvaan, joka ainoastaan käyttää tai kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa omaisuutta. KKO totesi, että siltä osin kuin S oli vain siirrellyt G:ltä saamiaan käteisvaroja eri tileille, ei ollut kysymys tässä lainkohdassa tarkoitetusta käyttämisestä tai kuluttamisesta. Siltä osin kuin rikoksella saatuja käteisvaroja oli käytetty välittömästi perheen kulutusmenoihin, ei voitu katsoa olleen kysymys sellaisesta omaisuudesta, joka olisi nyt puheena olevassa säännöksessä edellytetyin tavoin hankittu yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin. Näin ollen rikoslain 32 luvun 11 §:n 2 momentti ei tullut asiassa sovellettavaksi.
G:n kustantamaa perheen ulkomaanmatkaa lukuun ottamatta asiassa oli jäänyt tarkemmin selvittämättä niiden G:ltä peräisin olleiden käteisvarojen määrät, joiden kuluttamiseen S oli osallistunut. Jo edellä mainittujen tilillepanojen määrien ja sanotun ulkomaanmatkan perusteella voitiin pitää ilmeisenä, että S oli osallistunut koko G:n saaman 11 000 euron rikoshyödyn osalta joko sen vastaanottamiseen, käyttämiseen tai siirtämiseen. Kun S oli näin menetellyt tietoisena varojen laittomasta alkuperästä sekä peittääkseen tai häivyttääkseen sen, KKO katsoi hänen syyllistyneen rahanpesuun.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa