» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse henkivakuutussopimuksen itsemurhaa koskevan ehdon kohtuullistamisesta tilanteessa, jossa vakuutettu teki itsemurhan ennen kuin kuolemantapaussumman maksua rajoittava määräaika oli täyttynyt. Tapauksessa B teki henkivakuutussopimuksen vakuutusyhtiön kanssa 11.11.1987. Alle kolme vuotta tämän jälkeen 26.9.1990 B teki itsemurhan. B:llä oli 12-vuotias lapsi A, joka jäi täysorvoksi hänen isänsä tehtyä itsemurhan. A vaati vakuutusyhtiöltä vakuutussopimuksen mukaista kuolemantapaussummaa.
Vakuutusyhtiö ei suostunut maksamaan kuolemantapaussummaa, koska vakuutusehtojen mukaan korvausta ei makseta, jos vakuutettu teki itsemurhan ennen kuin kolme vuotta oli kulunut vakuutuksen myöntämisestä. Tapauksessa kolmen vuoden määräajasta puuttui enää 47 päivää B:n tehdessä itsemurhan.
Raastuvanoikeus velvoitti vakuutusyhtiön maksamaan A:lle 23 880 markan määräisen kuolemantapaussumman. Raastuvanoikeus katsoi, että vakuutusehto oli kohtuuton, eikä sitä tullut huomioida. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden ratkaisun lopputulosta. Hovioikeus katsoi, ettei ehto ollut itsessään kohtuuton, mutta sen soveltaminen johti kyseisessä tapauksessa kohtuuttomuuteen. Korkein oikeus puolestaan kumosi hovioikeuden ratkaisun ja vapautti vakuutusyhtiön korvausvelvollisuudesta.
Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että kyseessä ollut vakuutusehto oli asiallisesti samansisältöisenä myös vakuutussopimuslaissa, joten ehto ei ollut lähtökohtaisesti kohtuuton. Korkein oikeus kuitenkin myönsi, että tapausta uudemmassa vakuutuskäytännössä noudatettiin yhden vuoden määräaikaa, ja lisäksi tapauksessa kolmen vuoden määräajasta ei ollut paljon jäljellä. Tästä huolimatta korkein oikeus huomioiden muun muassa A:n taloudelliset olot ei katsonut ehtoa kohtuuttomaksi, tai että sen soveltaminen olisi johtanut kyseissä tapauksessa kohtuuttomuuteen. Ehtoa ei tullut tapauksessa siten sovitella.
Selaa lakitietoa