» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden käsiteltäväksi tulleessa tapauksessa KKO:2012:48 oli kysymys sopimuksen kohtuullistamisesta. C:n äiti (A) oli elinaikanaan tehnyt aviopuolisonsa B kanssa hallintaoikeussopimuksen omistamastaan asunnosta. Sopimuksen mukaan B saisi jäädä asumaan ja huolehtimaan asunnosta niin kauan, kuin hän siihen kykenisi. Tilannetta mutkisti se seikka, että asunnon omistaja oli A:n tytär C. Käräjäoikeus hylkäsi C:n nostaman kanteen, sillä se katsoi sopimuksen olevan kohtuullinen ottaen huomioon A:n ja B:n yhteiselämä ja B:n sopimuksessa esittämä viimeinen tahto. Hovioikeuden mielestä taas sopimuksen kohtuullistamisperusteet olivat käsillä, sillä asunnon hallintaoikeus oli lahjanluontoisesti luovutettu toiselle, vaikka C omisti asunnon. C oli kylläkin omasta puolestaan allekirjoittanut A:n ja B:n välisen sopimuksen A:n menehtymisen jälkeen.
Lesken oikeus jäädä asumaan puolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon on jo lain tasolla melko vahva säännös. Tällaiseen oikeuteen puuttuminen on oikeuskäytännön mukaan mahdollista vain lain nojalla silloin, kun se on välttämätöntä esimerkiksi toisen omistusoikeuden suojelemiseksi. Tässä tapauksessa C:n omistusoikeus oli kärsimässä B:n saaman hallintaoikeuden vuoksi. Sopimuksen kohtuullistaminen on mahdollista lain nojalla tiettyjen olosuhteiden ollessa käsillä. KKO:n mukaan sopimuksenteko-olosuhteet eivät olleet sellaiset, että sopimus niiden perusteella tulisi ehdottomasti soviteltavaksi. A:n ja C:n välillä oli jo vuosia aiemmin ollut puhetta B:n oikeudesta jäädä asumaan huoneistoon, ja sopimusasiakirja oli vain vahvistanut tämän oikeuden. C:n ei ollut siten mahdollista vedota siihen, että hän äitinsä kuoleman jälkeen ei kykenyt arvioimaan sopimuksen sisältöä järkevästi.
Korkein oikeus myönsi, että C:n taloudelliset ongelmat ja muutto Helsinkiin muuttivat C:n olosuhteita ja puhuivat täten sopimuksen kohtuullistamisen puolesta. C oli ongelmiensa syntyessä koko ajan tiennyt B:n oikeudesta jäädä asumaan huoneistoon, joten tilanteessa ei ollut sinänsä mitään odottamatonta tai ennakoimatonta. Korkein oikeus katsoi lopulta lesken asumissuojan painavan enemmän kuin perillisen taloudelliset tarpeet. Asia jätettiin siten käräjäoikeuden tuomion varaan ja sopimus jäi voimaan sellaisenaan.
KKO kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että ikääntynyt ja terveydentilaltaan heikentynyt henkilö tarvitsee kodin suojaa. Lopputulosta voidaan pitää hyväksyttävänä kun otetaan huomioon vielä se, että A ja B olivat sopineet hallintaoikeuden kestävän niin kauan, kuin B pystyy pitämään huolta itsestään ja hoitamaan asunto-osakkeeseen liittyvät velvoitteet. B:n terveyedentila oli jo sairauden takia heikentynyt, minkä vuoksi on aihetta olettaa, että hallintaoikeus ei muutenkaan jatku enää vuosikymmeniä. Korkein oikeus ei nimenomaisesti viitannut tähän seikkaan, mutta sekin voitaisiin ottaa huomioon sopimuksen kohtuullistamista vastaan puhuvana seikkana.
Selaa lakitietoa