» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1993:12 oli kyse törkeiden pahoinpitelyrikosten sarjasta annettavan tuomion ehdollisuudesta. Tapauksessa A ja B olivat ensin riisuneet C:n housut ja pahoinpidelleet C:tä mm. lyömällä ja potkimalla aiheuttaen hänelle verenvuotoa ja ruhjeita ympäri vartaloa. A oli lisäksi vääntämällä voimakkaasti C:n pikkusormea tahallaan aiheuttanut sormen tyveen murtuman. B:n pidellessä C:tä kiinni A oli väkivalloin työntänyt jääpaloja C:n emättimeen ja kosketellut C:tä sukupuolielimistä aiheuttaen nirhaamia. Tämän jälkeen he olivat vielä lyöden ja potkien jatkaneet pahoinpitelyä tehostaen sitä voimakkailla uhkauksilla.
Pahoinpitelyn jälkeen A ja B olivat sitoneet C:n silmät ja pakottaneet hänet menemään B:n henkilöauton takakonttiin. He olivat kuljettaneet C:n noin 8 kilometrin päähän metsään, jossa he olivat päästäneet C:n pois takakontista. Metsässä pahoinpitely oli jatkunut ja se oli loppunut vasta kun C:n oli saanut siteen pois silmiltään ja hän oli paennut metsään.
Asiaa käsiteltiin ensiasteena Jämsän kihlakunnanoikeudessa. Kihlakunnanoikeus katsoi, että A ja B olivat tahallaan saattaneet C:n avuttomaan tilaan kuljettamalla ja jättämällä hänet metsään yöllä ja pahoinpideltynä. Lisäksi C:hen kohdistunut pahoinpitely oli tehty erityistä raakuutta ja julmuutta osoittavalla tavalla. C oli voinut todellisesti pelätä henkensä puolesta. Pahoinpitelyä oli siten kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Kihlakunnanoikeus katsoi, että rikossarja oli kokonaisuudessaan vakavuudeltaan sellainen, että yleisen se edellytti A:n ja B:n tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen, vaikkei heitä ollut aikaisemmin rangaistu. Kihlakunnanoikeus tuomitsikin A:n ja B:n jatketusta rikoksesta, joka käsitti osaksi yksin teoin tehdyt törkeän pahoinpitelyn ja vapautta loukkaavan haureuden, laittoman vapaudenriiston ja heitteillepanon, 1 vuodeksi 7 kuukaudeksi vankeuteen.
Syyttäjä, C ja A valittivat kihlakunnanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että A ja B olivat edellä kuvatulla tavalla syyllistyneet jatkettuun pahoinpitelyyn, jota heidän kummankin osalta oli pidettävä törkeänä. Hovioikeus tuomitsi A:n ja B:n jatketusta törkeästä pahoinpitelystä sekä vapautta loukkaavasta haureudesta, laittomasta vapaudenriistosta ja heitteillepanosta yhdistettyyn 1 vuoden 11 kuukauden vankeuteen.
A valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen ja vaati vankeusrangaistuksen määräämistä ehdolliseksi. Korkein oikeus katsoi, että tekosarja oli aiheuttanut C:lle huomattavaa kipua, pelkoa ja kärsimystä ja oli häntä nöyryyttävä ja ihmisarvoa loukkaava. Rikokset oli tehty julmalla tavalla ja piittaamatta uhrin ruumiillisesta ja henkisestä koskemattomuudesta. Korkein oikeus katsoi, että rangaistusta ei tule muuttaa ehdolliseksi, vaikka tekijää ei ollut aikaisemmin tuomittu vapausrangaistukseen. Korkein oikeus ei siten muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa