» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2011:76 A:n velkajärjestelyhakemus oli hylätty vuonna 2005, koska hänen katsottiin velkaantuneen ilmeisen kevytmielisesti. Tämän jälkeen hän oli palkastaan ulosmitatuin suorituksin maksanut velkojaan. Hän oli toisaalta velkaantunut jonkin verran lisää. Vuonna 2009 A haki uudelleen velkajärjestelyä. Tapauksessa oli kysymys siitä, onko velkajärjestelyn myöntämiselle yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä.
Alkuperäinen velkajärjestelyhakemus oli hylätty käräjäoikeudessa, koska velkajärjestelylle oli ollut velkajärjestelylain mukainen este. A haki uudelleen velkajärjestelyä vuonna 2009. A oli esittänyt lääketieteellistä selvitystä, jonka mukaan velkaantumisen syynä olisi ollut sairaus. Tällöin käräjäoikeus katsoi, että velkajärjestelyn myöntämiselle esteestä huolimatta ei ollut velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä. Hovioikeuden mukaan A:n lisävelkaantuminen puhui velkajärjestelyn myöntämistä vastaan. Hovioikeus katsoi, ettei velkajärjestelyn myöntämiselle ollut velkajärjestelylaissa tarkoitettuja painavia syitä. A sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen ja vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista sekä velkajärjestelyn myöntämistä.
Korkeimman oikeuden mukaan asiassa on kysymys siitä, onko lainvoimaisesti todetusta esteestä huolimatta velkajärjestelylain mukaisia painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiselle. Esteenä tässä tapauksessa oli siis ilmeisen kevytmielinen velkaantuminen. Velkajärjestelylain mukaan velkajärjestely voidaan esteestä huolimatta myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velkaantumisesta kulunut aika, velallisen toimet velkojen maksamiseksi ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta. Korkeimman oikeuden mukaan uudet A:n velat ovat jokapäiväiseen elämiseen liittyviä menoja, eikä tällainen lisävelkaantuminen näissä tietyissä olosuhteissa vahvasti puhu velkajärjestelyn myöntämistä vastaan.
Korkein oikeus katsoo, että velkajärjestelyä puoltaa painavimmin se, että A on useita vuosia palkastaan ulosmitatuin suorituksin maksanut velkojaan eikä hänellä ole ollut, hänen taloudelliset olonsa huomioon ottaen, mahdollisuutta lyhentää velkojaan olennaisesti enempää. Lisävelkaantuminen ei aiemmin mainitusta syystä muuta tätä arviota. A:n jäljellä oleva velkamäärä ei ole erityisen suuri, eikä velkajärjestelyn myöntämisellä ole velkojien kannalta sanottavaa merkitystä. Korkein oikeus katsoo, että asiassa on velkajärjestelylain mukaiset painavat syyt myöntää velkajärjestely lainvoimaisesti todetusta esteestä huolimatta.
Hovioikeuden päätös siis kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen käsiteltäväksi.
Selaa lakitietoa