» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:4 oli kysymys valtion varoista puolustajalle maksettavista palkkiosta ja tulkkauskulujen korvauksesta. Varatuomari A oli määrätty B:n puolustajaksi törkeää paritusta koskevassa asiassa. Käräjäoikeus oli katsonut B:n syyllistyneen törkeään paritukseen, josta B valitti edelleen hovioikeuteen. Syyttäjä oli niin ikään tehnyt vastavalituksen. B oli sittemmin peruuttanut valituksensa ja näin ollen lausunnon antaminen valituksesta ja vastavalitus olivat rauenneet. Varatuomari A oli vaatinut hovioikeudessa B:n puolustamisesta kolmen ja puolen tunnin työmäärän mukaisesti 385 euroa, tulkkauskuluja 153,21 euroa sekä arvonlisäveron määrän. Hovioikeus oli kohtuullistanut A:n vaatimuksia ja määrännyt palkkioksi 330 euroa sekä arvonlisäveron määrän 79,20 euroa. Hovioikeus oli lisäksi velvoittanut B:n korvaamaan korvauksen määrän valtiolle. Sittemmin hovioikeus oli myöhemmin tehdyllä päätöksellään oikaissut aikaisemmin tuomion kirjoitusvirhettä, siten, että A:lle maksettavaksi palkkioksi oli määrätty asian hoitamisen edellyttämän kohtuulliskesi harkitun kolmen tunnin työmäärän perustella palkkioina ja kuluina yhteensä 330 euroa ja arvonlisäveron määrän 79,20 euroa, joista kulujen osuus on 153,21 euroa.
A oli valituksessaan korkeimpaan oikeuteen vaatinut palkkion korottamista ja toistanut tulkkauskulujen korvaamista koskevan vaatimuksensa. A:n mukaan hovioikeus oli vähentänyt hänelle kolmelta tunnilta maksettavasta palkkiosta tulkkauskulut oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen säännösten vastaisesti. Korkein oikeus oli katsonut hovioikeuden päätöksen virheelliseksi koska, hovioikeus ei ollut päätöksessään lainkaan lausunut tulkkauskulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta. Rikosoikeudenkäyntilain 11 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on korjattava tuomiossa oleva kirjoitus- tai laskuvirhe taikka muu niihin rinnastettava selvä virhe. Korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeus olisi saanut oikaista virhettä kyseisen lainkohdan nojalla, koska laiminlyöntiä lausua asiassa esitetyistä vaatimuksesta ei voida pitää laissa tarkoitettuna kirjoitus- tai laskuvirheeseen rinnastettavana selvänä virheenä.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden päätöstä siten, että hovioikeuden tuomitsemien määrien asemasta maksetaan A:lle palkkioksi B:n puolustamisesta hovioikeudessa 330 euroa, arvonlisäveron määrä palkkion osalta 79,20 euroa ja korvaukseksi tulkkauskuluista 153,21 euroa. Tulkkauskulut tulivat jääväksi valtion vahingoksi rikosoikeudenkäyntilain 6 a luvun 5 §:n 1 momentin mukaisesti siitä huolimatta, että B ei ollut täyttänyt oikeusvun saamisen edellytyksiä. Siltä osin kuin B oli velvoitettu korvaamaan valtiolle 330 euroa ja arvonlisäveron mätää 79, 20 euroa, hovioikeuden päätös jäi pysyväksi. Korkein oikeus antoi etusijan rikosoikeudenkäyntilain 6 a luvun 5 §:n 1 momentille sen erityisluonteen vuoksi verrattuna rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 11 §:ään. Näin ollen hovioikeus oli määrännyt puolustajan palkkion virheellisesti, kun se oli vähentänyt kohtuulliseksi katsomansa kolmen tunnin työmäärän mukaisesta palkkiosta tulkkauskulut. Oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen mukaan tuntipalkki on 110 euroa ja korvattavia kuluja ovat matkakulut, tavanomaista suuremmat posti- puhelin- ja kopiointikulut sekä muut suoranaiset kulut. Tulkkauskulut 153, 21 olivat sellaisia laissa tarkoitettuja suoranaisia kuluja, joista A:lla on oikeus saada erikseen korvaus valtiosta.
Selaa lakitietoa