» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli sairastunut vuonna 1995 vaikeaan verisairauteen, jota hoidettiin vuoden 1997 lopulle asti tuloksetta. Hoidoissa päädyttiin luuydinsiirtoon, joka tehtiin 17.4.1998. Luuydinsiirron yhteydessä ja sen jälkeen A:n sairauden haittaluokka oli 12, mikä vastaa 60 prosentin pysyvää invaliditeettia. Haittaluokitus paheni jatkuvasti ja oli suurin mahdollinen eli 20 A:n kuollessa 16.8.1998.
A:n oikeudenomistajat vaativat vakuutusyhtiöltä vakuutusehtojen mukaista kertakorvausta A:n yli 60 prosentin invaliditeetin perusteella. Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat molemmat, että vakuutusyhtiön tuli suorittaa korvaus kanteen mukaisesti.
Kysymys oli siitä, katsottiinko A:n sairauden muodostavan sellaisen pysyvän invaliditeetin, jonka perusteella vakuutusyhtiön tuli maksaa sopimuksen mukainen korvaus. Korkein oikeus totesi, ettei vakuutusehdoissa ollut rajoitettu korvauksen maksamista siinä tapauksessa, että sairaus johtaa nopeasti vakuutetun kuolemaan. Vakuutettu oli vakuutusehtojen mukaan oikeutettu saamaan kertakorvauksen siitä lähtien, kun sairaudesta aiheutuu yli 60 prosentin pysyvä invaliditeetti.
Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan invaliditeettia voidaan pitää pysyvänä silloin, kun sairaus ei lääketieteellisen todennäköisyyden mukaan enää parane. Pysyvyyden määritelmä ei edellytä, että vakuutetun tila pysähtyisi ja pysyisi vakaana, vaan myös koko ajan paheneva sairaus voidaan katsoa vakuutusehtojen mukaiseksi pysyväksi sairaudeksi. Korkeimman oikeuden mukaan kyseessä oli siis vakuutusehtojen mukainen pysyvä haitta, josta vakuutusyhtiön tuli maksaa sopimuksen mukainen kertakorvaus A:n oikeudenomistajille.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa