Minilex - Lakipuhelin

Välitystuomio ja konkurssiin asettaminen - KKO 2016:51


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • Konkurssi
    Konkurssin edellytykset
    Välimiesmenettely
    Välitystuomio

X Ky (X) vaati hakemuksessa, että Y Oy (Y) asetetaan konkurssiin, koska Y ei ollut konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta huolimatta maksanut 600 000 e saatavaa, jonka Y oli velvollinen suorittamaan välitystuomion nojalla X:lle. X vetosi konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan.  Y vastusti hakemusta, koska välitystuomio oli hänen mukaan mitätön tai ainakin pätemätön ja sitä koskeva kanne oli käräjäoikeudessa vireillä. Välitystuomiota ei ollut määrätty täytäntöönpantavaksi.

Käräjäoikeus lausui, että Y:n esittämissä väitteissä oli ollut kyse välimiesmenettelystä annetun lain (välimiesmenettelylaki) 40 §:n mitättömyysperusteista. Y ei tuonut esiin mitään, mikä johtaisi välitystuomion kumoamiseen. Käräjäoikeus totesi, että X:llä on saatava Y:ltä konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoitetulla tavalla, joka perustuu lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoiseen ratkaisuun, tuomioon taikka muuhun täytäntöönpanoperusteeseen. Y:n maksukyvyttömyyttä osoitti se, että yhtiö ei ollut maksukehotuksen saatuaan viikon kuluessa maksanut erääntynyttä ja selvää saatavaa velkojalle  Y asetettiin konkurssiin ja sille määrättiin pesänhoitaja.

Y valitti hovioikeuteen vaatien konkurssin peruuntumista. Välitystuomiota ei ollut määrätty täytäntöönpantavaksi ja X:llä ei ole ollut sellaista saatavaa, jonka takia Y olisi voitu asettaa konkurssiin. Käräjäoikeuden olisi Y:n mukaan täytynyt tutkia väitteet välitystuomion pätemättömyydestä tai mitättömyydestä. Y vaati pääkäsittelyn toimittamissa hovioikeudessa. Hovioikeus hylkäsi pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta. Välimiesmenettelystä hovioikeus totesi, että Y:n vastatessa kanteeseen välimiesmenettelyssä, on se menettänyt oikeutensa vedota välimiesoikeuden toimivaltaa koskevaan pätemättömyysperusteeseen. Hovioikeus lisäksi katsoi, ettei näytetty toteen, että välitystuomio olisi lain mukaan mitätön tai pätemätön. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeudessa esitetyt perustelut Y:n maksukyvyttömyyden osalta sekä ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. 

Y valitti asiassa korkeimpaan oikeuteen vaatien, että konkurssiin asettamista koskeva päätös kumottaisiin. X vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, onko velkojalla oikeus perustaa konkurssihakemuksen välitystuomiossa määrätyksi maksettavaan saatavaan, jos välitystuomiota ei ole määrätty täytäntöönpantavaksi ja kun välitystuomion kumoamista ja julistamista pätemättömäksi koskeva kanne on vireillä tuomioistuimessa. Asiassa arvioidaan, kuinka laajasti tuomioistuimen tulee tutkia välitystuomion pätevyys ja siihen perustuva saatava.

Välitystuomion täytäntöönpanosta säädetään ulosottokaaressa 2 luvun 19 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaisesti välitystuomio voidaan panna täytäntöön tuomioistuimen lainvoimaisen tuomion tavoin, jos käräjäoikeus on sen määrännyt täytäntöönpantavaksi. Saman lain 43 §:ssä säädetään, että välitystuomion täytäntöönpanosta päättää yleinen alioikeus.  Näin ollen korkein oikeus lausui, että välitystuomio ei ole konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti konkurssiin asettamisen peruste, mikäli tuomioistuin ei ole antanut siitä täytäntöönpanoa koskevaa määräystä. Korkein oikeus totesi, että tuomioistuimen tulee konkurssilain 7 luvun 11 §:n mukaisesti viran puolesta arvioida konkurssiin asettamisen edellytykset sekä sen, täyttääkö saatava konkurssilain 2 luvun 2 §:ssä asetetut vaatimukset.  Velkoja pystyy vaatimaan konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan konkurssiin asettamista, mikäli saatava voidaan katsoa niin selväksi, ettei se oikeellisuutta voida perustellusti epäillä. HE 26/3000 vp s.39 todetaan, että velkoja pystyisi hakemaan velallista konkurssiin esimerkiksi silloin, jolloin saatavan perusteesta ei ole objektiivisesti arvioiden epäilyä, vaikka velallinen saatavan riittauttaisi tai jos asian käsittely olisi tuomioistuimessa vielä kesken tai sitä ei olisi edes aloitettu.

Korkeimman oikeuden oikeutta tutkia välitystuomiossa vahvistettua saatavaa rajoittaa periaate, ettei sen oikeellisuutta saada tutkita tuomioistuimessa. Välitystuomion pysyvyyttä voidaan tutkia vain välimiesmenettelylain 40 ja 41 §:n perusteilla. Tapauksessa kyse onkin siitä, onko tuomioistuimen tutkimisvelvollisuus nyt erilainen, kun velallinen vetoaa välimiesmenettelyssä sellaisiin menettelyvirheisiin, joiden johdosta välitystuomio voitaisiin 41 §:n takia kumota..

Tässä tapauksessa Y oli vedonnut välitystuomioon sillä perusteella, että välityslausekkeen sisältänyt rahoituspalvelusopimus syntyi pakottamalla ja välitystuomio on siksi ristiriidassa oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Y piti välitystuomiota oikeusjärjestelmän vastaisena myös sen takia, että X oli veronkiertotarkoituksessa siirtänyt sopimuksen kommandiittiyhtiölle X, joka ei tämän takia ollut oikea velkoja tai asianosainen. Näiden asioiden takia Y katsoi, ettei välimiesoikeus ollut toimivaltainen tutkimaan asiaa.  Samoilla perusteilla Y on vaatinut välitystuomion kumoamista ja julistamista mitättömäksi tuomioistuimessa. Korkein oikeus katsoikin, että vireillä olevan oikeudenkäynnin takia sen tulee tutkia välitystuomiota koskevat väitteet, koska ne voivat vaikuttaa saatavan oikeellisuuden pitämistä selvänä.

Y oli vaatinut hovioikeudessa pääkäsittelyn toimittamista, muttei ollut esittänyt mitään suullista todistelua tai muuta perustetta pääkäsittelylle. Näin ollen hovioikeuden on saanut olla toimittamatta pääkäsittelyä.

Y:n väitteitä sopimuksen pätemättömyydestä sekä välitystuomion mitättömyydestä käsiteltiin jo välimiesoikeudessa, joka hylkäsi ne välitystuomiossaan. Korkein oikeus katsoikin, ettei Y ollut tuonut esiin seikkoja, joiden johdosta katsottaisiin, ettei välimiesoikeus ole noudattanut pakottavaa lainsäädäntöä ratkaistessaan väitteitä ja päättäessään tuomiosta. Y ei ollut välimiesmenettelyssä vedonnut välimiesoikeuden asettamiseen taikka toimivaltaan liittyviin väitteisiin.  Välimiesmenettelylain 41 §:n 2 momentin mukaisesti yhtiön katsotaan luopuneen vetoamasta näihin seikkoihin ja näin ollen menettäneenä oikeuden vaatia tuomion kumoamista niiden perusteella. Näin ollen välitystuomion pätevyyttä ei aihetta epäillä.

Korkein oikeus katsoi, että saatava on konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan tavalla tarkoitetusti selvä. Välitystuomion julistamista mitättömäksi ja sen kumoamista koskeva kanne hylättiin hovioikeuden ratkaisun jälkeen lainvoimaisesti. X oli antanut Y:lle konkurssiuhkaisen maksukehotuksen, joka koski selvää ja erääntynyttä saatavaa. Y ei tätä kuitenkaan maksanut. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että edellytykset Y:n asettamista konkurssiin on olemassa. Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 

Aiheeseen liittyvät tapaukset

 

Selaa lakitietoa